Syksyn kuulumiset

Ensimmäiset yo-kirjoitukset ovat takanapäin. Kirjoitin terveystiedon sekä keskipitkän ruotsin. Kevään puolella kirjoitettavana odottavat vielä äidinkieli ja englanti. Syksyn kirjoitukset menivät ihan hyvin, tosin ruotsista olisin halunnut paremman arvosanan kuin B. Ajattelin aluksi, että korottaisin sitä keväällä, mutta lopulta tulin päätökseen etten jaksa lukea kahta kieltä samanaikaisesti. Varsinkin, kun englanti on itselle vaikein kirjoitettava, haluan siihen panostaa sataprosenttisesti.

Koulussa alkaa ensi viikolla helpompi, jouluun saakka kestävä jakso, jolloin aikaa pitäisi jäädä myös blogin ja instagramin päivitykselle. Ärsyttää, kun tekisi mieli hirveästi kirjoittaa, mutta ei millään saa aikaiseksi. Samoin pitäisi ottaa enemmän hevoskuvia, mutta kamera on ollut lähes koko syksyn käyttämättömänä. Jotenkin en ole vain saanut aikaseksi kuvattua ja kirjoitettua, vaikka aikaakin olisi ollut.

Ratsastukset ovat sujuneet ihan moitteettomasti. Antti on saanut itselleen lisää voimaa ja lihasta. Sen huomaa siitä, että se jaksaa paremmin pysyä tasaisemmin peräänannossa ja esimerkiksi laukan laatu on parantunut. Ollaan satunnaisin väliajoin käytetty joustochambonia, jotta ollaan saatu tukea oikean muodon löytämiseen. Äitini on myös välillä ratsastanut hevosen läpi.

Kenttä on ollut viime päivinä niin jäässä, ettei ole voinut mennä muuta kuin käyntiä Viimeksi, kun olisin päässyt kunnolla ratsastamaan, Antti oli pudottanut toisen etukenkänsä. Seuraavana päivänä kengityksen jälkeen kenttä olikin jo jäässä. Antille laitettiin tosi hyvään aikaan etujalkoihin hokkikengät, kun on ollut niin jäistä, ja satanut lunta.

Ollaan käyty lähiaikoina muutaman kerran maneesilla. Tosin, olen ratsastanut vain itsenäisesti. Maneesissa on kuitenkin hyvä pohja, niin on pystynyt tekemään kunnolla töitä. Meiltä on vielä niin kätevä mennä, kun matka kestää alle 10 minuuttia, ja Antti menee helposti koppiin. Itsenäistä työskentelyä onkin syksyllä kertynyt ihan mukavasti, mutta onneksi parin viikon päästä mennään ulkopuolisen valmentajan silmän alle. On mielenkiistoista saada pitkästä aikaa erilaista näkemystä ja uusia neuvoja. 

Kisakausi lähestyy loppuaan

Näin parin kuukauden jälkeen voin ilmoittaa, että bloggaaminen on jäänyt hieman taka-alalle, mutta kilpailuissa on käyty senkin edestä. Olen viimeisen kuukauden aikana pessyt varusteet kunnolla kolme kertaa, pakannut ja purkanut tavaroita ja painanut mieleen ratoja.

Heinäkuussa treenasimme vain kotona elokuussa tulevia kisoja varten. Treenit ei kuitenkaan sujuneet ihan suunnitelmien mukaan, eikä hevosesta saatu irti sitä, mitä olisi toivottu. Ensimmäisiin elokuun kisoihin lähdettiin siis rennoin mielin "kokeilemaan" ja katsomaan, mitä sattuisi tulemaan. Alaspään ratsastuskeskuksen kisat sujuivat kuitenkin super hyvin ja suuni loksahti auki, kun äitini toi paperin käteen...69,318% !! Sijoituimme viidensiksi heC:2, lähtijöitä luokassa oli 20. 

Seuraavana viikonloppuna lähdimme hieman kauemmaksi, Mäntsälään, kisaamaan. Starttasimme C:n lisäksi ensimmäisen B:n, mutta se jäi vähän vaisuksi hevosen ollessa hieman tahmea ja haluton liikkumaan. HeC e.b.special prosentit 60,476% ja heB k.n.special prosentit 54,200%. Mäntsälän kisoihin olin hyvin pettynyt, sillä en saanut ratsastettua hevosta tasaiseksi ja pohkeelle. 

Viime sunnuntaina kilpailimme Suontaan kartanolla heC:1. Kilpailua ennen satsattiin hyvään mieleen ja ajatukseen, että hevonen olisi mahdollisimman rento ja liikkuisi eteenpäin. Verkassa Antti tuntui tosi hyvältä ja olin jopa yllättynyt, miten se liikkui niin kivasti. Radalla se jäi kuitenkin hieman pohkeen taakse, mutta olen tyytyväinen meidän tasaiseen suoritukseemme prosentein 62,500%.

Nyt seuraa itseltä hieman kisataukoa, sillä seuraavat ja tämän kauden viimeiset kilpailut ovat vasta kuun viimeisenä päivänä. Sitä ennen on kuitenkin muutamat harjoituskilpailut sekä koulussa että esteissä. Katsotaan saanko itseni yllytettyä ilmoittautumaan myös esteiden pariin. 

Kilpailut ei muuten ole tältä erää tässä, sillä ensi viikonloppuna suuntaamme auton nokan kohti Ypäjää. Kiva päästä taas katsomaan ja ottamaan oppia kokeneemmilta ja osaavammilta ratsukoilta!

Koulukilpailut Riihimäellä

Toukokuun puolella kisasimme myös toiset kilpailut Antin kanssa Riihimäellä. Antti oli paremman tuntuinen kuin Suontaan kisoissa, mutta olisi taas saanut liikkua reippaammin. Tuomari kommentoi suorituksessamme olleen hyviä pätkiä ja suorituksen paranevan loppua kohden. 

Rata(helppo C e.b.special)  oli jälleen tosi tasainen, eikä mitään ihmeempiä rikkoja tullut. Pisteet jakaantuivat 5.0-6.0 paikkeille. Olin luokassa ensimmäinen ei-sijoittunut prosenteilla 56,905%. Anttia pitäisi saada hieman energisemmäksi ja eteenpäin pyrkivämmäksi niin pisteet nousisivat varmasti.

Vaikkei radat ole ihan täydellisesti sujuneet, tykkään supersuper paljon Antin käyttäytymisestä kisapaikoilla. Se vaan on niin rauhallinen eikä välitä muiden tekemisestä. Riihimäellä pystyy suihkuttelemaa hevosta, ja kasteltiinkin hieman Anttia hikisemmistä paikoista. Poni ei välittänyt mitään letkusta vaikka olikin ihan uusi paikka ja uusi juttu.

Kotitreeniin lisätään paljon laukannostoja, askeleen pidennystä sekä keskihalkaisijan ratsastamista. Toivon, että tässä kauden mittaan päästään Antin kanssa ylittämään jälleen se 60% raja C-luokissa sekä siirtymään sitten syksymmällä myös kilpailemaan B:tä. 

Antin ja mun ekat ulkokisat 20.5.

Suuntasimme pienen kisatauon jälkeen Suontaan ratsastajien järjestämiin koulukisoihin Suontaan kartanolle. Lähdimme kisaan rennolla ja hyvällä mielellä ilman odotuksia, sillä ei aikaisemmin olla kilpailtu ulkona enkä voinut tietää, miten hevonen kouluaitoihin reagoisi. Antti käyttäytyi kilpailupaikalla tapansa mukaisesti hyvin asiallisesti. 

Verryttelyssä hevonen tuntui jo hieman tahmealta eikä eteenpäin pyrkimystä oikeastaan ollut ollenkaan. Radalla tulikin kommenttia juuri eteenpäin pyrkimyksen puuttumisesta ja siitä, että ravi olisi saanut olla aktiivisempi. Rata (helppo C:1) oli kuitenkin kokonaisuudessaan tosi tasainen, sillä pisteet jakaantuivat 5,0-6,5. Prosentteja radalta tuli 57,250% ja sijoitukseni oli 5/6. 

Parhaat kohdat mielestäni meidän radalla olivat vasemman laukan nosto ja sen jälkeen muutama askel sekä voltin alku, josta sain kommenttia, että taipui alkuun kauniisti. Kotona työskentely on ollut jo hyvää, ja hevonen on väläytellyt silloin tällöin todella upeita pätkiä. Kunhan saataisiin vaan niitä upeita pätkiä pidemmäksi ja siirrettyä kilparadalle...

Kevät saapui

Muutamana päivänä olen saanut nauttia ihananasta ja lämmittävästä kevätauringosta. Blehat, kevättakit sekä lenkkarit on kaivettu esiin samalla kun paksut toppatakit ja karvavuorella varustetut kengät laitettu varastoon odottamaan seuraavia pakkasia. Aikaisemmin tänään ulos katsoessa ei kuitenkaan tiennyt onko huhti- vai lokakuu, sillä niin kovin synkältä ja sateiselta näytti.

Vaikka kevät ei oman huoneen ikkunasta niin näykkään, ei tarvitse kävellä kun parikymmentä metriä ulos, ja huomata eloon heränneet leskenlehdet sekä pienesti kasvava nurmikko. Nurmikon kasvun huomaa parhaiten siitä, että hevosta taluttaessa hevosen turpa on tonkimassa maasta tätä vähäistä vihreää ihanuutta. 

Hevosilla karvanlähtöaika on tällä hetkellä parhaimmillaan, ja välillä ei ole tiennyt onko tarhassamme seisova karvapallo-Papsu ollut russ-poni vai oikeasti suomenhevonen. Hevosen omistajat saavat huokaista helpotuksesta toukokuun puolessa välissä, kun talvikarva on vaihtunut siistiin kesäkarvaan, mutta mitenkäs on shetlanninponien omistajien laita? Ellan karvanlähtö kestää kesäkuun loppuun asti. Sitten saamme kaksi viikkoa ihastella kiiltävää ja siistiä kesäkarvaa, kunnes talvikarvan kasvatus alkaa...

Ilma on ollut sen verran lämmin, että hepat ovat saaneet olla ilman loimea ulkona. Antin lempipuuhaa onkin ollut loimetta piehtaroiminen kuraisessa tarhassa. Voi sitä ilon määrää, kun joka päivä saa olla veden kanssa hevosta putsaamassa.

Kenttä on ollut ihan super hyvässä kunnossa, vaikka keskeltä se on vielä hieman märkä. Uralla sekä toisella pääty-ympyrällä on kuitenkin voinut työskennellä hyvin. Sen verran hiekka lentää, että suojia ja satulavyötä saa pestä päivittäin. Kevät on saanut hevosissa aikaan myös pientä villitystä, ja ratsastaessa takapää on noussut muutaman kerran ihan kiitettävästi. Yksi päivä tuli pidettyä meidän toisella kentällä Antin kanssa kevätjuhlaliike -show. Harmi, kun katsojia oli tasan nolla.

Niin kuin auton renkaiden vaihtokin myös kengitys on ollut hyvin ajankohtaista. Papsu on saanut jo kaikkiin jalkoihin kesäkengät, ja Anttikin saa tässä ihan muutaman päivän sisään. 

Kisakauden avaus Alaspäällä

Huh, nyt se on tehty. Kisakausi avattu, ja Antin ja minun ensimmäiset kilpailut ovat ohi. Ilmoittauduin viimeisenä ilmoittautumispäivänä extempore -tyylisesti kilpailuun ilman minkäänlaisia paineita tai odotuksia. 

Starttasimme viikko sitten Alaspään ratsastuskeskuksella helppo C e.b. specialin. Suoritukseeni en ollut itse kovin tyytyväinen, sillä tein aika paljon virheitä. Sain kuitenkin parhaimmat prosentit, mitä olen koskaan saanut, 62,381%, ensimmäisen ruusukkeen ja ensimmäisen voiton (1/8). Tiivistän kilpailun siis sanoihin sijoitus oli erittäin hyvä, ratsastus huono. Oli radassa hyviäkin pätkiä, kuten harjoitusravissa ollut keskiympyrä, josta sain 8,0 pistettä. Pisteet vaihtelivat radalla 3,5-8,0. 

Hevonen pitäisi verryttelyssä saada ratsastettua aktiivisemmaksi ja pohkeelle. En tiedä oliko itsellä kuitenkin hieman jännitystä, joka sitten vaikutti ratsastukseen. Luokan voittoon ei kuitenkaan voi olla muuta kuin tyytyväinen, joten hymyssä suin täällä loppujen lopuksi ollaan oltu!

Olen tyytyväinen myös hevoseen, sillä se käyttäytyi taas niin hienosti vieraassa paikassa! Hieman maneesissa olleita peilejä se ihmetteli (ihan kun ei olisi koskaan ennen nähnyt itseään peilistä...), ja ulkona ollessa se pelästyi katolta pudonnutta lunta. Muuten kuitenkin käyttäytyi asiallisesti. Koppiin ei meinannut millään mennä, vaikka yleensä ei tarvitse kauaa odotella. Täytyy ilmeisesti tehdä koppiharjoittelu, jos jatkossakin rupeaa junnailemaan.

Seuraavat kilpailut olisi tiedossa kahden viikon päästä, mutta silloin täytyisi startata jo helppo B. Laukan nosto ja laukka treeniä on luvassa ainakin erittäin paljon, jos tuonne B:hen aion osallistua. Katsotaan, miten ratsastukset tässä sujuvat ja päätetään myöhemmin osallistutaanko vai ei. 

Helsinki Horse Fair 2018

Helsinki Horse Fair on taas tämän vuoden osalta paketissa. Itse kävin messuilla pyörähtämässä viime lauantaina. Messujen hevospuoli oli taas pienentynyt entisestään, mutta muita eläimiä oli tullut lisää. Kyselin lauantaina Instagramin puolella sopisiko Ellalle kaveriksi alpakka. Moni oli ajatuksen puolesta. Olisihan se hauskan näköistä, kun heppojen seassa olisi alpakka tai vaikka kaksi.

Olen muutaman vuoden peräkkäin käynyt kyseisillä messuilla, ja aina vuosi vuoden jälkeen huomannut messujen menevän huonompaan suuntaan. Horse Fair on pienentynyt kolmanneksella siitä, mitä se joskus oli. Ymmärrän, etteivät yritykset lähde messuille, sillä porukkaa ei niin hirveästi ole tulossa. Instagramin puolella on ollut kymmeniä kyselyitä, siitä kuinka moni on tulossa messuille, ja keskimäärin vain 20% vastaajista on tulossa. Horse Fair jää Hevoset -messujen jalkoihin, mutta onneksi Helsingin messuilla on muutakin nähtävää. Itsestä tuntuu ettei Horse Fair ole enää semmoinen must go –juttu, enkä jatkossa välttämättä ole messuille menossa, ellen saa lippua jostain.

Kuva viime vuoden messuilta. 

Liiketaloutta opiskeltuani olen alkanut huomaamaan myös epäkohtia näytteilleasettajissa / myyjistä. En ole itsekään mikään hyvä, saati täydellinen myyjä. Tiedostan kuitenkin sen, että messuilla ollessani en voi esimerkiksi syödä puhuessani tai jättää 8-vuotiasta lastani yksin ständille istumaan. Kuinka paljon yritys saa uusia asiakkaita, jos ständillä ei näy ketään tuntiin? Tai joku lapsi istuu pöydän takana sanomatta mitään? Go expon puolella oli yksi esittelijä, joka puhui robottimaisella äänellä myyntipuheensa, jonka luultavasti oli puhunut aikaisemmin sadalle ihmiselle, ja varmasti minun jälkeeni puhui sadalle ihmiselle. Innostuinko kyseisestä tuotteesta? Valitettavasti en.  

Pienen kritiikin jälkeen on hyvä jakaa messujen hyviä puolia. Messuilla on ollut aina loistava tunnelma. On hieno huomata, kuinka yleisö on mukana jokaisessa suorituksessa ja palkitsee suoritukset raikuvan aplodein! Messukävijät olivat tänäkin vuonna ystävällisiä ja pystyivät esimerkiksi istumaan toisilleen täysin tuntemattomien ihmisten viereen syömään täysissä ravintoloissa. 

Messujen ohjelma oli tänä vuonna erittäin kattava, joten siitä suuri plussa tapahtuman järjestäjille. Jokaiselle löytyi varmasti jotain mielenkiintoista katsottavaa, varsinkin jos tapahtuman jokaisena päivänä kävi paikan päällä. Lauantaina ehdottomasti mielenkiintoisempia ohjelmia olivat Marco Björsin kouluratsastuksen portaat, alpakoiden estehyppelyt sekä estekilpailut. Kävimme myös Go expon puolella katsomassa pyöräkrossia(?) sekä trial näytöstä.

Muutamia juttuja testasin itsekin. Kävin koittamassa tarkkuus lyöntejä sulkapallossa, mutta sanotaanko näin, ettei sulkapalloilija ura (ainakaan vielä) auennut. Pelasin myös yhden pöytälätkämatsin. Siitäkään ei uraa auennut, vaikka teinkin kaksi maalia; toisen vierasmaaliin ja toisen omaan. Haluaisin vielä jollain messuilla käydä koettamassa pysyä rodeohärkä simulaattorin kyydissä, sillä haluaisin tietää onko sen kyydissä helppoa pysyä.

Vaikka Horse Fairin puolella ei ollut kovin montaa hevostarvikeliikettä, löysin tarvitsemani. Lähdin etsimään Antille valkoisia kumilenksuja, jotta saadaan sitten myöhemmin harja laitettua edustuskuntoon. Valkoiset kun kuitenkin sopivat liinaharjaan paremmin kuin ruskeat. Toisena ostoksena oli uusin Riders Magazine. Sain myös pari näytettä Hippolyt –rehuista, jotka ovat suunnattu juuri herkkävatsaisille ja kaviokuume herkille hevosille. Täytyy testata, miten Antti tykkää kyseisistä rehuista. Emme kuitenkaan ole rehumerkkiämme vaihtamassa, sillä olemme kokeneet Racingin rehut hyväksi.

Horse Fairista on selvitty, ja odotus siirretty jo seuraaviin messuihin. Oletko tulossa Hevoset -messuille Tampereelle? 

Maaliskuun ensimmäinen pakkaspäivä

Ihanaa maaliskuuta kaikille! Alan olla yli puolessa välissä lomaani, tai no loma ja loma. - Mun pitäisi lähteä kotoo pois, jos haluaisin lomailla kunnolla. Päivät ovat menneet tallissa, autokoulun etäteoria tunneilla ja hiihtoladulla. Saatiin vihdoin lähellä olevalle pellolle latu sunnuntaina, ja sen verran innostuin, että noin 18km on tullut jo hiihdettyä.

Vaikka välillä tekisi mieli nukkua pitkään ja ottaa vain rennosti ja olla tekemättä mitään, niin on myös kiva välillä touhuta aamusta iltaan. Tänään oli juuri semmoinen päivä, ja sain olla tyytyväinen itseeni, sillä sain niin paljon aikaiseksi.

Heräsin joskus kahdeksan jälkeen, mutta sain itseni ylös vasta yhdeksän jälkeen, kun olin saanut somet käytyä läpi. Soittelin aamulla muutamiin työpaikkoihin työssäoppimispaikasta, mutta ei ainakaan vielä tällä kertaa tärpännyt. Huomisaamulla soittelu jatkuu...Toivotaan, että saisin jonkun paikan - ja pian. 

Kyllästyttyäni soittelemiseen,  siivosin huoneeni. En ymmärrä, miten aina päästän sen niin sotkuiseksi, vaikka tiedän kuinka kivalta se siistinä näyttää ja tuntuu! Saatuani oman huoneen siistiksi, lähdin siivoamaan Antin karsinaa. Oli kiva siivota vain yksi karsina, sillä olen oikeastaan koko loman siivonnut kolmea karsinaa.

Pääsin tänään myös ratsastamaan pitkästä aikaa kunnolla Antilla. Poni oli ihan hyväntuntuinen, kunhan vain alkukankeudesta päästiin. Sain myös vihdoin houkuteltua kuvaajan mukaan, joten myöhemmin tulossa ratsastuskuvia postauksessa, jossa kerron lisää ratsastuksista Antin kanssa. Lyhykäisyydessään; yhteistyö ja kehitys on noususuuntaista, mutta välillä tulee pieniä notkahduksia, jotka tuntuvat itsestä aina siltä, että pudotaan maan tasalle, vaikka oikeasti ollaan tultu vain pieni matka alaspäin. 

Illan suussa päätin lähteä vielä hiihtämään pienen viiden kilometrin lenkin. Muuten oli ihan lämmin, vaikka pakkasta oli lähtiessäni noin 15 astetta, mutta pakkanen otti naamaan kovasti. Kasvoni ovat olleet aina yliherkät paleltumaan, ja vaikka kuinka joka talvi yritän muistaa teipata poskipäät niin aina ne ovat paljaaltaan ja jäässä. Hiihtolenkin jälkeen lähdin vielä liikuttamaan Papsua ja Ellaa. 

Papsun kanssa kävin ilman satulaa ratsastamassa kentällä. Vanha patu jaksoi vielä yllättää minut "pelästyessään" pakkasen pauketta. Olin kuitenkin (kuten aina Papsun kanssa) varautunut siihen, että hevonen ottaa ritolat, eikä tilanne ollut kovin kummoinen. Ellan kanssa tein pienen kävelylenkin maasta käsin.

Jos olin jo hiihtolenkin jälkeen lievästi paleltunut pakkasukko, olin Papsun ja Ellan liikutuksen jälkeen sama, mutta ilman lievästi -sanaa. Onneksi kuitenkin sauna ja kuuma kaakao on keksitty. ♥ Toivottavasti teillä on ollut yhtä aktiivinen maaliskuun aloitus, kun mulla! 

Uusi vuosi

Minun uusi vuosi sujui rauhallisissa merkeissä perheen kanssa syödessä ja katsellessa ilotulituksia. Vuoden viimeiseen päivään kuului perinteisesti uuden vuoden sauna sekä ylenpalttinen herkuttelu. Vaikka vuoden viimeisenä päivänä tuli sanottua, että ei tee enää mieli syödä kuukauteen mitään herkkuja, niin kyllä jo vuoden ensimmäisenä viikonloppuna olisi tehnyt mieli. Vielä kuitenkin 24 päivää herkkulakkoa jäljellä! 

Hepat selvisivät ilotulituksista hyvin, mitä nyt Antti hieman stressaantui. Kävimme katsomassa yöllä noin puoli yhden aikaan heppoja. Ella kerjäsi vain ruokaa, Papsu pällisteli normaaliin tapaan karsinan oven yli käytävälle, mutta Antti oli hieman panikoivan oloinen, eikä ollut syönyt kunnolla heiniäkään. Ensi uutena vuotena laitetaan luultavasti pumpulit korviin tai ainakin radio soimaan.

Vuoden viimeisiksi liikutuksiksi jäivät Antin kanssa maastoilu, Ellan juoksutus pellolla sekä Papsun kanssa käyntityöskentely kentällä. Kenttä on ollut tosi huonossa kunnossa, eikä siellä ole paljon muuta tehty kuin kävelty. 

Meidän piti joululomani aikana käydä pariinkin otteeseen maneesilla, mutta ei kuitenkaan keritty, sillä tämä loma meni ihan hetkessä ohitse. Toivon, että kenttä tulisi ratsastuskuntoon tai sitten lähdettäisiin käymään maneesilla, kunhan vain tästä arkeen palaamisesta toivutaan ja saadaan aikataulut sopimaan.

Tämän vuoden puolella olen jo kerennyt ratsastamaan ja liikuttamaan hevosia, pesemään varusteita ihan urakalla, kaatumaan muutaman otteeseen liukkaan keli takia, käymään jääkiekko-ottelussa sekä shoppailemassa. 

Huomenna alkaa viiden viikon lukiojakso, jonka mainitseminenkin nostaa stressitasoja. Ruotsia, äidinkieltä, terveystietoa, matematiikkaa sekä kahta englannin kurssia luvassa 25 päivää. Lukiojakson lisäksi pitäisi noin kolmen viikon tauon jälkeen raahata itseni salille. Lenkille pitäisi myös päästä, mutta ensiksi pitäisi ostaa nastat, että tuolla pysyisi pystyssä...ehkä ilman nastoja saadaan jännityksen lisäksi myös tasapainoharjoittelua elämään? 

Kiitos vuosi 2017

Tämä vuosi on ollut erittäin ikimuistoinen sekä surullisista että iloisista asioista. Ensimmäisenä mieleen tulee Gikan lähteminen taivaslaitumille, mutta toisaalta taas uuden hevosen saapuminen. Haluan ensi vuonna jatkaa kehittymistäni ratsastuksessa, sekä saada Antista itselleni sellainen hevonen, jolla voin hyvillä mielin startata kilparadoilla.

 

Muita mieleenpainuvia hetkiä ovat tänä vuonna olleet Anu Tapion valmennus Gikan kanssa, HPK:n Playoff -ottelut, bloggaajapassin saaminen Horse Fairiin, Papsun kanssa kilpaileminen, kesätyöt mansikkamaalla, Wanaja Festival, lomamatka Kokkolaan sekä lomareissu Kuopioon.

Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat olleet kanssani kokemassa ja jotka ovat auttaneet ja tukeneet minua myös vaikeampina hetkinä. 

Mitään ihmeellistä en halua luvata, sillä en halua pettyä, jos en pystykään moista suorittamaan. Tammikuun ajan pidän perinteiseen tapaan herkkulakon, ja olisihan se mahtavaa, jos sitä pystyisin pidempäänkin jatkamaan. 

Innolla odotan, mitä uusi vuosi tuo tullessaan! 

Joulukuun kuulumiset

Ihanaa keskiviikko -päivää kaikille! Joulukuu on ollut blogin suhteen todella hiljainen kuukausi, mutta oikeastaan mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Alkukuusta Antilla oli hieman lomaa, sillä se rokotettiin toistamiseen. Seuraava viikko meni omalta osalta sairastellessa ja loppukuuhan on ollut kaiken maailman jouluhössöttämistä ja siivoamista. 

Tänä vuonna on yllättäen ollut todella hieno sää, lunta paljon, ja jopa joulukuvatkin onnistuivat. Vai onnistuivatko? Antilla meni noin kaksi minuuttia, ja kaikki hienosti laitetut koristeet olivat riisuttu pois. Papsulla sama kesti noin puoli minuuttia. Ellalla pysyi kaikki yllään, mutta ponin täytyi ilmeillä ja näyttää, ettei tämmöiset kuvaukset kiinnosta pätkääkään. Totta kai, myös kuvaaja oli paljon mielenkiintoisempi kuin paikalla pysyminen. 

Itsellä hermoromahdus oli hyvin lähellä, mutta onneksi niistä sadoista kuvista edes yksi onnistui. Rehellisesti sanottuna tuli kyllä niin ikävä Gikaa (tässäkin asiassa). Siitä oli niin helppo aina ottaa kuvia, sillä se seisoi, vaikka puolipäivää samassa kohtaa.

Joulu sujui rentouttavasti sukulaisten kanssa jouluruokaa syödessä. Jouluruokaa tuli kyllä taas vuoden edestä syötyä, että näin joulunpyhien jälkeen voin syödä lähes melkein mitä vaan muuta. Isäni ehdotteli jo, että lähettäisiin käymään pizzalla. 

Jouluaattomme ohjelma hieman poikkesi aikaisemmista vuosista, sillä olimme tänä vuonna päiväkirkon sijaista yökirkossa. Muuten päivä meni joulukuusta koristellessa, Joulupukin kuumalinjaa sekä leffoja katsellessa, syödessä ja saunomassa. 

Hevoset saivat myös pitää kahden päivän joululomansa, mutta eilen kävin jo niitä kaikkia liikuttamassa. Antti oli alkuun todella huono, eikä toiminut yhtään. Sen kanssa sitten tein kaikenlaisia voltteja, ympyröitä ja kolmikaarista kiemurauraa ja yhtäkkiä se alkoikin toimimaan ja teki kaiken juuri, miten halusin. Pystyin ottamaan myös laukkaa kentän ollessa pitkästä aikaa hyvässä kunnossa.

Papsulla on ollut liukkaan kelin takia vähän liikaakin vapaata, mutta nyt sitä pystyin liikuttamaan, sillä äiti otti takajaloista kengät kokonaan pois. Kävin sen kanssa ilman satulaa kävelemässä kentällä ja tein voltteja ja kiemurauria ja taivuttelin sitä. Ellan kanssa kävin vain kävelemässä. 

Toivottavasti teillä on ollut mukava ja rentouttava joulu. ♥ Palaillaan vielä tämän vuoden puolella!

Opiskelu muun elämän tiellä?

Kuten varmasti monelle ratsastavalle opiskelijalle, myös minulle on tullut aika, jolloin kaikkeen ei voi keskittyä sataprosenttisesti. Hevosten liikuttamisen ja kirjavuorten seasta pitäisi löytyä vielä aikaa blogille, ystäville, perheelle ja muille harrastuksille.

Tämän kuukauden aikana olen jättänyt blogin sekä instagramin päivittämisen lähes kokonaan, joka toisaalta harmittaa itseäni, sillä tykkään todella paljon kirjoittaa sekä julkaista kuulumisia ja kuvia, enkä ole nyt kerennyt sitä tekemään. Olen tällä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen ja helpottunut, että noin kuukauden ajan takaraivossa painanut "kirjoita postaus" -käsky on tällä hetkellä toteutuksessa.

Itseäni ärsyttää todella paljon, kun minulla ei kerta kaikkiaan riitä aika kaikkeen, mitä haluaisin tehdä ja mihin haluaisin antaa kaiken itsestäni. Olen yrittänyt laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, mutta se on todella vaikeaa. Haluan olla aktiivinen blogissa, haluan viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa, haluan käydä jääkiekko-otteluissa ja haluan oppia ratsastamaan ja kehittyä ratsastuksessa, mutta samalla pitäisi keskittyä koulussa tulevaisuuden tekemiseen. 

Vanhemmat ihmiset sanoisivat varmasti, että koulu pitää olla ykkösprioriteetti, mutta ei kukaan jaksa olla nenä kirjassakaan 24/7 tai en minä ainakaan. Mielestäni on todella outoa, että jo lapsia kehotetaan käymään koulua, saamaan hyviä numeroita, luomaan sosiaalisia suhteita ja harrastamaan monipuolista liikuntaa. Missä välissä? Tämän kaiken jälkeen vielä mietitään, miksi aamusta väsyttää eikä opiskeleminen oikein maistu. 

Itselläni on tiedossa huomenna opiskelemista 8:15-15:45  Seitsemän  oppitunnin jälkeen kolmen hevosen liikutus, kotitehtävien tekemistä ja nukkumaankin pitäisi vielä keretä ajoissa ja seuraavana aamuna nousta reippaana uuteen päivään. Ei yksi päivä viikossa niinkään tunnu missään, mutta mites sitten, kun rankkoja päiviä onkin viisi peräkkäin. Viikonloput menevät univelkojen maksamiseen ja taas maanantaiaamuna pitäisi olla skarppina uuteen viikkoon.

Nyt joku varmasti miettii, että miksi ihmeessä liikutat niitä hevosia, jos valitat ajan puutteesta. Yhtenä vaihtoehtona on ollutkin hevosharrastuksen lopettaminen / tauon pitäminen ja pelkkään koulunkäyntiin keskittyminen. Tämä ei kuitenkaan ole ollut kovin tosissaan otettava vaihtoehto, sillä ratsastus on omalla kohdalla niin tärkeä harrastus enkä usko, että sen lopettaminen toisi minulle lukuhaluja. Ratsastus on lenkkeilyn kanssa myös hyvä vastapaino koulun käynnille, sekä aivojen levon että niskahartiaseudun jumien kannalta.

Vaikka en päivässä pysty kaikkea toteuttamaan niin pyrin viikkoon sisällyttämään kaiken, mitä vain täytyy. Vähän päivässä ja paljon viikossa. Omalla kohdalla asioiden aikatauluttaminen ja pitkän tähtäimen suunnittelu on auttanut saamaan kaikki asiat hoidettua, vaikka välillä varsinkin kokeisiin lukeminen tuppaa jäämään viimeiseen iltaan ennen koetta. 

Pidän koulun käyntiä kuitenkin tärkeänä ja haluan menestyä myös siellä, mutta mieluummin teen keskivertosuorituksen, kun poltan itseni loppuun saamalla parhaimman tuloksen. 

Uuteen hevoseen tutustumista

Kuukauden ajan ollaan päästy tutustumaan Anttiin, ja Antti meihin sekä tallin muihin asukkaisiin. Ellaa se ei vielä niinkään tunne, mutta Papsun kanssa tuntuu synkkaavan hyvin. Nehän muutenkin käyttäytyvät kuin kaksoset. 

Kerran ollaan laitettu pojat kentälle tutustumaan toisiinsa, eikä kumpikaan oikein ollut millänsäkään. Täytyisi vielä laittaa uudemman kerran, kunhan vain joku kerkeisi niiden perään katsomaan. Toivottavasti kuitenkin pian pääsevät samaan tarhaan, eikä kaikkien tarvitsisi omissa aitauksissaan ihmetellä. 

Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin eikä ole ollut ongelmia. Antti ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän maiskutusta, kun esimerkiksi pyydän sitä nostamaan päätään, jotta saisin harjattua kaulankin. Alkuun pidin hevosta harjatessa kiinni, mutta nyt se on ollut karsinassa irti, sillä heppa seisoo kiltisti paikoillaan ja mikäs sen parempaa, kun joku harjaa ja itse saa syödä. 

Satuloidessa ei ole mitään ongelmaa, mutta kun suitset tuo karsinaan, hevonen perääntyy karsinan perällä. Oon nyt muutaman kerran odottanut makupalan kanssa ovella ja saanut suitset hyvin päähän. Eilen tai toissapäivänä ei ollut minkäänlaista vastustelua vaan heppa odotti ovella suitsien laittoa.

Ratsastuksiin oon ollut pääsääntöisesti tyytyväinen, vaikkei Antti tunnukaan (vielä) semmoiselta, miltä haluaisin sen tuntuvan. Oon mennyt aika paljon kentällä, mutta yksi päivä kävin laukkailemassa metsässä, sillä Antille on kerääntynyt virtaa, vaikka sitä lähes joka päivä liikutankin. Järkytyin vähän, kun en meinannut saada heppaa raviin, vaan se meni omia menojaan, kunnes päätti siirtyä itse raviin. Toisella laukkapätkällä meno oli jo rauhallisempaa.

Kentällä oon mennyt paljon ympyrällä, jotta oon saanut hevosen asettumaan ja taipumaan. Oon tehnyt myös paljon kiemurauria, voltteja ja väistöjä. Ajoittain tulee vastustelemista, mutta yleisesti Antti on rentoutunut ja tullut kuulevaisemmaksi tässä kuukauden aikana.

Kaippa sitä kohta kehtaisi johonkin valmennukseen mennä, kunhan vain tietäisi mihin ja kenen. 

Papsun uusi karsinanaapuri

Sain vihdoin kolme vuotta sitten toivomani suokkiruunan, vaikka puoliveritamma olisi käynyt vallan mainiosti. Muuten hevonen vastaa ihan aikaisemmin toivomaani hevosta, mutta sillä on läsi ja vaaleanpunainen turpa. Nykyään toivonkin, että hevosella olisi sukkajalat, päässä merkkejä eikä vaaleanpunainen turpakaan niin kamala ole.

Vietimme huimat neljä päivää kahden hevosen voimin, ja silloinkin ilmaantui jo ongelmia. Papsu ei kestä olla hetkeäkään yksin, vaan huutaa, juoksentelee ja karsinassa pyörii hysteerisenä. Ärsyttäviä nämä läheisriippuvaiset hevoset. Ella ei onneksi niin välitä onko se yksin vai porukassa.

Ella kuitenkin hieman sekosi kaverinsa pois lähdöstä, sillä yhtenä päivänä, kun oltiin iskän kanssa hakemassa Ellaa ja Papsua sisälle, katsoin, että kaikki ei nyt ole ihan niin kuin pitäisi. Ella oli karannut ja söi tyytyväisenä tarhansa ulkopuolella. Seuraavana päivänä se oli karannut neljä kertaa, jopa silloin kun oli ollut sähköt päällä. Poni, joka ei ole 11 vuoteen karannut ikinä, karkasi kahden päivän aikana viisi kertaa. Antin tulon jälkeen tilanne onneksi rauhoittui, eikä Ella ole karannut.

Blogini uudeksi päätähdeksi saapui kaksi viikkoa sitten 2005 syntynyt suomenhevosruuna, Tuiskulan Eka. "Tuisku/Antti/Ana" on meillä ylläpidossa kahden vuoden ajan, jos kaikki vaan menee niin kuin Strömsössä.

Antti on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti, mutta touhotus -ominaisuus tulee aina silloin tällöin esiin. Luulin, ettei toista Papsua ole olemassa, mutta kappas vaan, on. Kahden viikon aikana on tullut hyvin tutuksi lempinimet Puuha-Papsu ja Touhu-Tuisku.

Muuten Antin kanssa on sujunut tosi kivasti, enkä ole kuin kerran hermoni menettänyt, kun hevonen ei kuunnellut ratsastaessa mua ollenkaan ja meni ihan omiaan. Seuraavana päivänä hevonen oli tosi kuulevainen ja jaksoi työstää kärsivällisesti niin kauan kun halusin.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt Antista ja luulen, että saan siitä kivan kilparatsun tehtyä ensi kesäksi. Tarvitaan vaan paljon ratsastuskertoja ja kärsivällisyyttä molemmilta. Lisäksi itselle pitäisi saada semmoinen tunne, että kehtaisin mennä muualle. Valmennuksiin olisi kiva mennä, mutta ensimmäiseksi täytyy kotona laittaa äidin avustuksella perusasiat kuntoon. :D

Lepää rauhassa G

Kaksi viikkoa sitten tiistaina istuin itkien Gikan karsinassa ja katsoin hevosta tajuten, että se on viimeinen kerta kun näen sen.

Odotin tavallaan koko alkukuun lopetuspäivää, sillä halusin että kaikki olisi nopeasti ohi eikä tarvitsisi elää ahdistuksessa ja ajatusten vallassa. Toisaalta toivoin, ettei päivää tulisi koskaan, Gika parantuisi ja voisimme elää niin kuin aikaisemminkin. 

Tosiasia oli kuitenkin se, että hevonen kärsi. Gikalla on aina ollut jalkavaivoja, joiden takia en ole aina pystynyt ratsastamaan sillä. Välillä oli huonompia jaksoja, välillä parempia. Jalkoihin auttoi sopiva liikunta, lepopäivät, magneettisuojien käyttö sekä msm. 

Gikahan oli koko alkuvuoden tosi hyvä ja pääsimme sen kanssa valmennukseenkin. Kirjoitin valmennuksesta tammikuussa postauksen, jossa kirjoitin: "Itseä vähän jännitti eniten ehkä hevosen puolesta, miten se liikkuisi ja pystytäänkö yleensä edes molempina päivinä osallistumaan". Suomennettuna tämä lause tarkoitti sitä, että alkaisiko hevonen ontumaan kesken valmennuksen. Valmennus oli kuitenkin yksi meidän parhaista ellei parhain kokemus ja niin onnellisena odotin, että pääsisin kilpailemaan. 

Gikan omistaja ei kuitenkaan antanut meille lupaa kilpailla, eikä oltaisi pystytty edes kilpailemaan kuin parit kisat, sillä jalkavaivat pahenivat jo kesän alussa. Koko kesä oli oikeastaan pelkkää käyntityöskentelyä ja lomailua ja ihmettelemistä kunnes hevosella ei voinut lainkaan ratsastaa.

Kävi tosi paljon sääliksi kun vapaalla oleminen meni hevosen päähän ja Gika olikin tosi vireä viimeisinä päivinään. Muun muassa hyppi karsinassaan pystyyn... Koitin tuolloin vielä liikuttaa sitä, muttei siitä tullut kuitenkaan mitään. 

Lopun kaiken oon ihan hyvillä mietteillä. Uskon, että tein oikean ratkaisun, sillä nyt Gikaan ei enää satu ja se saa laukkailla taivaslaitumilla. Rakastin ja rakastan sitä hevosta niin paljon ja oon niin kiitollinen siitä, että sain sen kanssa olla reilun kolmen vuoden ajan. 

♥ Gotika 6.4.1998-20.9.2017 ♥

Kaikenlaisia kuulumisia

Jo neljäs viikko meneillään koulussa Viime viikko oli aikamoinen selviytymisviikko motivaatiopulan ja epätoivon kanssa, mutta perjantain matikan kokeen jälkeen sain huokaista, että mä selvisin tästä. Noh, enpä selvinnyt, sillä en päässyt siitä läpi. Ehkä tämän mun iänikuinen yrittäminen joskus palkitaan; vaikka seitsemännellä uusinnalla, mutta luovuttaa en pitkänmatikan suhteen aio!

Viime viikko tuntui Super raskaalta, muttei tälläkään viikolla kovinkaan paljon ole helpottanut. Huomenna vielä luvassa englannin sanakoe sekä terveystiedon koe ja myöhemmin sitten lisää. Kalenterissa ei tunnu olevan muuta kuin kokeita kokeitten perään, mutta onneksi nekin vähenee päivä päivältä ja kohtahan tämäkin lukiojakso on niin sanotusti pulkassa.

Kokeista poiketen sunnuntain paikalle oli merkattu Suomenratsujen Kuninkaalliset. Koko päivä meni Ypäjällä katsellessa upeita hevosia ja suorituksia. Vaikka itse en niinkään suokki ihminen ole, niin pakko sanoa, että vau! Tykkäsin eniten aamusta olleesta Kelmi Kürista, sillä kürejä on aina hauska seurata! Usein mietin, millaista musiikkia laittaisin omaan küriini ja nytkin tuli taas uusia vaihtoehtoja. Haha, toivottavasti joskus pääsisin semmoisen ohjelman toteuttamaan. 

Katselin Ypäjällä itselleni uutta kypärää, sillä sekin pitäisi sitten ensikaudeksi hommata, kun tulee pakolliseksi se VG1- standardi. En kyllä tykkää yhtään, kun uusin kypäriin on tullut säätö. Vaikka tietysti on hyvä, että kypärästä saa juuri oikean kokoisen ja sitä voi suurentaa esimerkiksi talvella, kun laittaa jonkun pannan / pipon alle, mutta mielestäni se on vaan niin ruma. Kypärän lisäksi myös uudet ratsastushousut on etsinnässä, mutta omaa silmää miellyttäviä en vieläkään löytänyt, sillä en kuitenkaan housuista halua mitään kahta ja puoltasataa maksaa. 

Kävimme kaverin kanssa taas pitkän tauon jälkeen salilla, ja nytkin oli tarkoitus sinne mennä, mutta olo alkoi tuntui kipeältä, niin se jäi välistä. Olen huomisen jälkeen ollut viikon kipeänä ja nyt vain odotan kädet ristissä, ettei tämä enää pahentuisi. Tuntuu aina, että olen kuukauden sängyn pohjalla ja muut ihmiset paranevat kahdessa päivässä. Mitä te ihmiset oikein teette / syötte, kun paranette niiiiin nopeasti!? Itse olen nyt nauttinut pilttiä, gefilus -tuotteita, vettä, särkylääkkeitä, kaakaota, teetä ja kurlannut suolavettä enkä vieläkään ole parantunut. Luin kyllä, että normaali flunssa kestää noin yhdeksän päivää, ja itsellähän vasta kuudes päivä menossa.

 

Olen innostunut viimeaikoina myös liikuttamaan Ellaa enemmän, ja kävin sen kanssa myös lenkkeilemässä yksi päivä! Oli kyllä niin ihanaa ja mieltä virkistävää pitkästä aikaa pukea lenkkivaatteet ja (uudet) lenkkarit ja lähteä hölkkäilemään! Itselläni on aina ollut hieman vaikeuksia saada aikaa ja motivaatiota lenkille lähtemiseen, mutta se tunne, minkä lenkin jälkeen saa, on parasta! Täytyy taas jatkaa tätä lenkkiharrastusta, kun paranen siihen kuntoon.

Hevostouhuista sen verran, että Börje lähti talvimajoitukseensa viime sunnuntaina. Hepat eivät ole ollut moksiskaan, vaikka yksi jäsen laumasta puuttuu. Papsukin uskaltautui tutustua Börjeen kunnolla ja loppukesästä ne olivatkin ihan parhaat kaverit. Toivottavasti ensi kesänäkin saadaan Papsulle kaveri!

Koulukisat Riihimäki 19.8. - DNS

Kuvat (c) Milla Kurppa

Kävimme lauantaina Papsun kanssa pienellä ajelulla Riihimäen raviradalla, ja totesimme paikan päällä kentän olevan aivan järkyttävä. Kova, epätasainen eikä sille oltu tehty yhtään mitään. Ei edes lanattu. Omasta mielestäni kenttä olisi vähintään pitänyt lanata, mieluiten rouhia tai vaikka äestää ennen kilpaluita. 

Olisin lähtenyt luokassa viidentenä, joten verkassa ei aamusta ollut paljon porukkaa eikä täten kenttää paljoa myllätty. Kuului kauhea kopina ja käynnissäkin tuntui, että kuljen asfalttitiellä, enkä ratsastuskentällä. Vähän aikaa Papsun kanssa verkattiin käynnissä sekä ravissa ja nostinkohan kerran laukan, jonka jälkeen totesin, ettei ole mitään järkeä koko touhussa. Papsu alkoi vielä tietysti menemään hieman epämääräisesti, eikä se tuntunut enää yhtään omalta reippaalta itseltään. Päätettiin sitten lopulta, ettei riskeerata vaan jätetään startti tällä kertaa väliin. 

Kilpailukenttä olisi ollut vielä kovempi ja hirveämpi ja kaiken lisäksi siellä oli irtonaista soraa/kiveä, jota ei oltu levitetty mihinkään vaan annettu olla vaan yhdessä kulmassa. En tiedä sitten oliko juhlakentällä, jossa pidempi rata, niin parempi pohja, mutta verryttelykentälle ja lyhyemmälle radalla täysi nolla.

Ennen kuin alkaa lauantain tapahtumat enemmän vtuttamaan, voin sanoa positiivisena asiana Papsun koppiin menon! Kotona meni ensimmäisellä yrityksellä sisään, eikä ihmetellyt mitään. Riksussa jäi muutaman kerran junnaamaan. Ihmetteli varmaan, miksi lähdetään kotiin, kun ei olla suoritettukaan.

Tein aikaisemmin torstaina pientä koppi harjoitusta, ja ihan ihmettelin, kuinka tuo hevonen aina osaa yllättää. Muutamat ekat kerrat juosten sisään, mutta sitten kun iskä tuli katselemaan, Papsu meni sisään, mutta tuli samantien ulos. Vähän aikaa annoin Papsun ihmetellä ja se rupesi nuuskimaan iskän taskuja, sitten minun. Sanoin, että ei saa herkkuja, jos ei ole kopissa ja hevonen lähti kävelemään koppiin...

Koska tietenkään yksi päivä viikossa Riksussa ei riitä, menimme sunnuntaina katsomaan suomenhevosnäyttelyitä ja myymään nurkkiin kertyneitä varusteita. Heti paikan päälle tullessa katsoin, että jaahas, nyt on sitten kenttä lanattu ja muutama kirosana kävi jo päässä. Kenttä oli kuulemma lanattu, sitten jossain vaiheessa päivää lauantaina ja sunnuntaiksi laitettu hienoksi. Tätähän ei tietenkään voinut tehdä ennen kouluratojen rakentamista...

Estekisat Riksussa 6.8.

Olimme taas viime viikonloppuna katsomassa estekilpailuja Riihimäellä. Vaikka en itse tästä lajista oikein mitään ymmärrä enkä tajua, miten kaikki voivat muistaa radan, niin on mielenkiintoista nähdä erilaisia suorituksia. Ei tarvitse montaa ratsukkoa nähdä, kun huomaa, että monilla on tosi erilainen tyyli hypätä. 

Esteratsastuksen vaarallisuus näkyi tälläkin kertaa,  sillä muutama tippuminenkin mahtui päivään mukaan, onneksi ei kenellekään sattunut pahemmin! 

Aikaisemmalla kerralla katsojia ei ollut paljon yhtään, vaikka oli paljon parempi sää. Sunnuntaina kuitenkin yleisössä oli enemmän väkeä, vaikkakin isompien luokkien aikana ollut sade karkotti suurimman osan väestä pois. 

Kuvia saa käyttää, kunhan mainitsee kuvaajan (Emilia Tamminen) nimen julkaisussa.