Ratsastin Papsun tiistaina yhden vapaapäivän jälkeen. Papsulla oli tosi paljon energiaa ja se säikkyi kaikkea mahdollista. Ajattelin, että n. tunnin kestänyt työskentely rauhoittaisi ponin, mutta vielä eilenkin se jaksoi villiintyä ja pelkäsi muun muassa oravan säksätystä. Tänään poni oli vihdoin rauhoittunut, eikä traktori tai naapurin autokaan pelottanut yhtään!
Viime viikolla sain pitkästä aikaa kuvia ratsastuksestani. Kun näin nämä kuvat ensimmäistä kertaa, olin syväjärkyttynyt omasta istunnastani ja siten hoidinkin ratsastustunnit itselleni huomiseksi. Gika kuitenkin oli alkuviikosta hieman epämääräinen ja epäpuhdas, joten päätettiin siirtää tunti myöhemmäksi. Papsun kanssa kuitenkin päästään oppiin heti töitteni jälkeen.
Mietin ainakin tuhatsatamiljoonaa kertaa julkaisenko tämän kuvan vai en. Päätin kuitenkin julkaista ja näyttää koko maailmalle tämän hetkisen ongelman istunnassani: katse maassa, istunta takakaarella, jalat edessä (ja oikea käsi seilaamassa omille teille).
Nyt olen viime ratsastuskerroilla miettinyt omaa istuntaani kokoajan ja hokenut vaan päässä "peppua eteenpäin, jalkoja taaksepäin ja katse eteenpäin". Ärsyttävää, kun jokin asia korjaantuu niin toinen menee huonosti...minulla oli viime vuonnakin hieman selkä kipeä ja aloin nojaamaan taaksepäin ja notkistamaan selkää, ja nytkin olen huomannut samaa. Luulen, että johtuu yksinkertaisesti työrasituksesta. Sen näkee kuitenkin, kun mennään syksyä eteenpäin ja saan vinkkejä istunnan parantamiseen.
Nyt olen viime ratsastuskerroilla miettinyt omaa istuntaani kokoajan ja hokenut vaan päässä "peppua eteenpäin, jalkoja taaksepäin ja katse eteenpäin". Ärsyttävää, kun jokin asia korjaantuu niin toinen menee huonosti...minulla oli viime vuonnakin hieman selkä kipeä ja aloin nojaamaan taaksepäin ja notkistamaan selkää, ja nytkin olen huomannut samaa. Luulen, että johtuu yksinkertaisesti työrasituksesta. Sen näkee kuitenkin, kun mennään syksyä eteenpäin ja saan vinkkejä istunnan parantamiseen.
Papsu oli tiistaina ihan hyväntuntuinen, vaikkei se aina jaksanut kuunnella minua. Käynnissä ajoittain kyttäilyä, ravi ok ja laukka ei hyvää. Papsun laukannosto ja laukka on niiiiiin erilaista kuin Gikalla, etten ole vieläkään siihen oppinut. En koskaan tunnista, milloin poni tekee oman siirtymisen raviin ja siinä, kun vielä pitäisi muistaa käyttää pidätteitä, ja asettaa ja taivuttaa...ehkä vielä joskus tulevaisuudessa opin.
Tehtiin paljon voltteja, kolmikaarista kiemurauraa ja serpentiiniä. Olen työskennellyt Papsun kanssa paljon ympyröillä ja kiemuraurilla, jotta ponin alkaisi asettumaan, taipumaan ja kuuntelemaan ohjeitani. Loppuraveissa Papsu "pelkäsi" jotain yhdessä nurkassa ja yritti muutaman kerran lähteä omille teille. Itse en nähnyt mitään, kenties pelkäsi omaa varjoaan :D
Eilen menin meidän metsässä kaikki askellajit. Papsu tuntui superhitaalta, kun olen tottunut Gikan vauhtiin. Minulla oli sovellus päällä, joka mittasi huippunopeuden, ja se oli vain 25km/h, kun taas Gikalla on 35-38km/h luokkaa. Poni tosiaan säikkyi metsässä vähän kaikkea, eikä meinannut malttaa ajoittain kävellä ollenkaan.
Tänään kävin Papsun kanssa n. puolen tunnin lenkillä. Yleensä joudun juoksemaan ponin perässä, mutta tänään se laahusti minun perässä eikä välittänyt mistään mitään. Mielenkiinnolla odotan, onko Papsu huomenna laiska vai energinen.
