Helsinki Horse Fair 2018

Helsinki Horse Fair on taas tämän vuoden osalta paketissa. Itse kävin messuilla pyörähtämässä viime lauantaina. Messujen hevospuoli oli taas pienentynyt entisestään, mutta muita eläimiä oli tullut lisää. Kyselin lauantaina Instagramin puolella sopisiko Ellalle kaveriksi alpakka. Moni oli ajatuksen puolesta. Olisihan se hauskan näköistä, kun heppojen seassa olisi alpakka tai vaikka kaksi.

Olen muutaman vuoden peräkkäin käynyt kyseisillä messuilla, ja aina vuosi vuoden jälkeen huomannut messujen menevän huonompaan suuntaan. Horse Fair on pienentynyt kolmanneksella siitä, mitä se joskus oli. Ymmärrän, etteivät yritykset lähde messuille, sillä porukkaa ei niin hirveästi ole tulossa. Instagramin puolella on ollut kymmeniä kyselyitä, siitä kuinka moni on tulossa messuille, ja keskimäärin vain 20% vastaajista on tulossa. Horse Fair jää Hevoset -messujen jalkoihin, mutta onneksi Helsingin messuilla on muutakin nähtävää. Itsestä tuntuu ettei Horse Fair ole enää semmoinen must go –juttu, enkä jatkossa välttämättä ole messuille menossa, ellen saa lippua jostain.

Kuva viime vuoden messuilta. 

Liiketaloutta opiskeltuani olen alkanut huomaamaan myös epäkohtia näytteilleasettajissa / myyjistä. En ole itsekään mikään hyvä, saati täydellinen myyjä. Tiedostan kuitenkin sen, että messuilla ollessani en voi esimerkiksi syödä puhuessani tai jättää 8-vuotiasta lastani yksin ständille istumaan. Kuinka paljon yritys saa uusia asiakkaita, jos ständillä ei näy ketään tuntiin? Tai joku lapsi istuu pöydän takana sanomatta mitään? Go expon puolella oli yksi esittelijä, joka puhui robottimaisella äänellä myyntipuheensa, jonka luultavasti oli puhunut aikaisemmin sadalle ihmiselle, ja varmasti minun jälkeeni puhui sadalle ihmiselle. Innostuinko kyseisestä tuotteesta? Valitettavasti en.  

Pienen kritiikin jälkeen on hyvä jakaa messujen hyviä puolia. Messuilla on ollut aina loistava tunnelma. On hieno huomata, kuinka yleisö on mukana jokaisessa suorituksessa ja palkitsee suoritukset raikuvan aplodein! Messukävijät olivat tänäkin vuonna ystävällisiä ja pystyivät esimerkiksi istumaan toisilleen täysin tuntemattomien ihmisten viereen syömään täysissä ravintoloissa. 

Messujen ohjelma oli tänä vuonna erittäin kattava, joten siitä suuri plussa tapahtuman järjestäjille. Jokaiselle löytyi varmasti jotain mielenkiintoista katsottavaa, varsinkin jos tapahtuman jokaisena päivänä kävi paikan päällä. Lauantaina ehdottomasti mielenkiintoisempia ohjelmia olivat Marco Björsin kouluratsastuksen portaat, alpakoiden estehyppelyt sekä estekilpailut. Kävimme myös Go expon puolella katsomassa pyöräkrossia(?) sekä trial näytöstä.

Muutamia juttuja testasin itsekin. Kävin koittamassa tarkkuus lyöntejä sulkapallossa, mutta sanotaanko näin, ettei sulkapalloilija ura (ainakaan vielä) auennut. Pelasin myös yhden pöytälätkämatsin. Siitäkään ei uraa auennut, vaikka teinkin kaksi maalia; toisen vierasmaaliin ja toisen omaan. Haluaisin vielä jollain messuilla käydä koettamassa pysyä rodeohärkä simulaattorin kyydissä, sillä haluaisin tietää onko sen kyydissä helppoa pysyä.

Vaikka Horse Fairin puolella ei ollut kovin montaa hevostarvikeliikettä, löysin tarvitsemani. Lähdin etsimään Antille valkoisia kumilenksuja, jotta saadaan sitten myöhemmin harja laitettua edustuskuntoon. Valkoiset kun kuitenkin sopivat liinaharjaan paremmin kuin ruskeat. Toisena ostoksena oli uusin Riders Magazine. Sain myös pari näytettä Hippolyt –rehuista, jotka ovat suunnattu juuri herkkävatsaisille ja kaviokuume herkille hevosille. Täytyy testata, miten Antti tykkää kyseisistä rehuista. Emme kuitenkaan ole rehumerkkiämme vaihtamassa, sillä olemme kokeneet Racingin rehut hyväksi.

Horse Fairista on selvitty, ja odotus siirretty jo seuraaviin messuihin. Oletko tulossa Hevoset -messuille Tampereelle? 

Maaliskuun ensimmäinen pakkaspäivä

Ihanaa maaliskuuta kaikille! Alan olla yli puolessa välissä lomaani, tai no loma ja loma. - Mun pitäisi lähteä kotoo pois, jos haluaisin lomailla kunnolla. Päivät ovat menneet tallissa, autokoulun etäteoria tunneilla ja hiihtoladulla. Saatiin vihdoin lähellä olevalle pellolle latu sunnuntaina, ja sen verran innostuin, että noin 18km on tullut jo hiihdettyä.

Vaikka välillä tekisi mieli nukkua pitkään ja ottaa vain rennosti ja olla tekemättä mitään, niin on myös kiva välillä touhuta aamusta iltaan. Tänään oli juuri semmoinen päivä, ja sain olla tyytyväinen itseeni, sillä sain niin paljon aikaiseksi.

Heräsin joskus kahdeksan jälkeen, mutta sain itseni ylös vasta yhdeksän jälkeen, kun olin saanut somet käytyä läpi. Soittelin aamulla muutamiin työpaikkoihin työssäoppimispaikasta, mutta ei ainakaan vielä tällä kertaa tärpännyt. Huomisaamulla soittelu jatkuu...Toivotaan, että saisin jonkun paikan - ja pian. 

Kyllästyttyäni soittelemiseen,  siivosin huoneeni. En ymmärrä, miten aina päästän sen niin sotkuiseksi, vaikka tiedän kuinka kivalta se siistinä näyttää ja tuntuu! Saatuani oman huoneen siistiksi, lähdin siivoamaan Antin karsinaa. Oli kiva siivota vain yksi karsina, sillä olen oikeastaan koko loman siivonnut kolmea karsinaa.

Pääsin tänään myös ratsastamaan pitkästä aikaa kunnolla Antilla. Poni oli ihan hyväntuntuinen, kunhan vain alkukankeudesta päästiin. Sain myös vihdoin houkuteltua kuvaajan mukaan, joten myöhemmin tulossa ratsastuskuvia postauksessa, jossa kerron lisää ratsastuksista Antin kanssa. Lyhykäisyydessään; yhteistyö ja kehitys on noususuuntaista, mutta välillä tulee pieniä notkahduksia, jotka tuntuvat itsestä aina siltä, että pudotaan maan tasalle, vaikka oikeasti ollaan tultu vain pieni matka alaspäin. 

Illan suussa päätin lähteä vielä hiihtämään pienen viiden kilometrin lenkin. Muuten oli ihan lämmin, vaikka pakkasta oli lähtiessäni noin 15 astetta, mutta pakkanen otti naamaan kovasti. Kasvoni ovat olleet aina yliherkät paleltumaan, ja vaikka kuinka joka talvi yritän muistaa teipata poskipäät niin aina ne ovat paljaaltaan ja jäässä. Hiihtolenkin jälkeen lähdin vielä liikuttamaan Papsua ja Ellaa. 

Papsun kanssa kävin ilman satulaa ratsastamassa kentällä. Vanha patu jaksoi vielä yllättää minut "pelästyessään" pakkasen pauketta. Olin kuitenkin (kuten aina Papsun kanssa) varautunut siihen, että hevonen ottaa ritolat, eikä tilanne ollut kovin kummoinen. Ellan kanssa tein pienen kävelylenkin maasta käsin.

Jos olin jo hiihtolenkin jälkeen lievästi paleltunut pakkasukko, olin Papsun ja Ellan liikutuksen jälkeen sama, mutta ilman lievästi -sanaa. Onneksi kuitenkin sauna ja kuuma kaakao on keksitty. ♥ Toivottavasti teillä on ollut yhtä aktiivinen maaliskuun aloitus, kun mulla!