sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Papsun uusi karsinanaapuri


Sain vihdoin kolme vuotta sitten toivomani suokkiruunan, vaikka puoliveritamma olisi käynyt vallan mainiosti. Muuten hevonen vastaa ihan aikaisemmin toivomaani hevosta, mutta sillä on läsi ja vaaleanpunainen turpa. Nykyään toivonkin, että hevosella olisi sukkajalat, päässä merkkejä eikä vaaleanpunainen turpakaan niin kamala ole.

Vietimme huimat neljä päivää kahden hevosen voimin, ja silloinkin ilmaantui jo ongelmia. Papsu ei kestä olla hetkeäkään yksin, vaan huutaa, juoksentelee ja karsinassa pyörii hysteerisenä. Ärsyttäviä nämä läheisriippuvaiset hevoset. Ella ei onneksi niin välitä onko se yksin vai porukassa.

Ella kuitenkin hieman sekosi kaverinsa pois lähdöstä, sillä yhtenä päivänä, kun oltiin iskän kanssa hakemassa Ellaa ja Papsua sisälle, katsoin, että kaikki ei nyt ole ihan niin kuin pitäisi. Ella oli karannut ja söi tyytyväisenä tarhansa ulkopuolella. Seuraavana päivänä se oli karannut neljä kertaa, jopa silloin kun oli ollut sähköt päällä. Poni, joka ei ole 11 vuoteen karannut ikinä, karkasi kahden päivän aikana viisi kertaa. Antin tulon jälkeen tilanne onneksi rauhoittui, eikä Ella ole karannut.



Blogini uudeksi päätähdeksi saapui kaksi viikkoa sitten 2005 syntynyt suomenhevosruuna, Tuiskulan Eka. "Tuisku/Antti/Ana" on meillä ylläpidossa kahden vuoden ajan, jos kaikki vaan menee niin kuin Strömsössä.

Antti on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti, mutta touhotus -ominaisuus tulee aina silloin tällöin esiin. Luulin, ettei toista Papsua ole olemassa, mutta kappas vaan, on. Kahden viikon aikana on tullut hyvin tutuksi lempinimet Puuha-Papsu ja Touhu-Tuisku.

Muuten Antin kanssa on sujunut tosi kivasti, enkä ole kuin kerran hermoni menettänyt, kun hevonen ei kuunnellut ratsastaessa mua ollenkaan ja meni ihan omiaan. Seuraavana päivänä hevonen oli tosi kuulevainen ja jaksoi työstää kärsivällisesti niin kauan kun halusin.


Olen ollut positiivisesti yllättynyt Antista ja luulen, että saan siitä kivan kilparatsun tehtyä ensi kesäksi. Tarvitaan vaan paljon ratsastuskertoja ja kärsivällisyyttä molemmilta. Lisäksi itselle pitäisi saada semmoinen tunne, että kehtaisin mennä muualle. Valmennuksiin olisi kiva mennä, mutta ensimmäiseksi täytyy kotona laittaa äidin avustuksella perusasiat kuntoon. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti