Viimeaikojen kuulumisia

Syyskuun lopulla oli pisin ratsastustaukoni taas todella pitkään aikaan. En ratsastanut Gikalla puoleen toista viikkoon, ja Pumpulilla kävin ratsastamassa vain yhden kerran siinä välissä. En ole muutenkaan koko alku syksyyn käynyt ratsastamassa Pumpulilla kuin kerran viikkoon, sillä koulu on vienyt sen verran paljon aikaa. Nyt onneksi jakso vaihtuu ja pystyn käymään Pumpulilla taas normaaliin tahtiin kaksi kertaa viikossa.

Kaksi viikkoa sitten valmennuksessa Pumpulin kanssa hyppäsin ensimmäistä kertaa elämässäni estesatulalla, sillä aiemmin olen kokeillut hyppäämistä vain koulusatulalla. Aikaisemmin olin ratsastanut estesatulalla kaksi kertaa, mutta edelleen se tuntui tämmöisen kouluratsastuspainotteisen ratsastajan mielestä aivan järkyttävältä, kun en ole tottunut sellaisella menemään. Ensimmäinen este jännitti hieman, sillä olin aivan varma, että putoan satulasta johonkin, kun ei ollut takakaarta ja polvitukia ns. turvaamassa mua.

Hyppelyt sujuivat ihan ok hyvin, ja viimeiset esteet oli tosi paljon paremmat kuin ensimmäiset. Viimeisimmillä esteillä tuntui jo itselläkin semmoinen pienehkö onnistumisen tunne, sillä Pumpuli hyppäsi jo ihan kunnolla, kun tulimme viimeisimmät esteet laukassa.

Tarkoitus oli vielä valmennuksen jälkeen mennä Gikalla ratsastamaan, mutta mun ääni oli mennyt oikeastaan kokonaan ja tulinkin sitten loppujen lopuksi kipeäksi ja oikeastaan vasta nyt alan olemaan suht. terve. Gikalle tosiaan kertyi ratsastuksesta vapaa päiviä ihan toden teolla, mutta parina päivänä kävin sitä irtojuoksuttamassa ja kävelyttämässä.

Kun vihdoin pääsin Gikalla ratsastamaan, satula tuntui aivan omituiselta, hevonen tuntui omituiselta, kaikki tuntui omituiselta.  En kerta kaikkiaan osannut vaan enää ratsastaa. Gika oli selkään päästyäni ihan villi, ja meinasi lähteä omanpään mukaisesti juoksemaan jonnekin. Menin alkuun kävelemään metsälenkille, jossa Gika aika hyvin rauhoittui ja lopetti touhottamisensa. Ajattelin mennä vielä kevyesti sänkkärille, mutta G:llä ei ollut tietoakaan kevyesti menemisestä, vaan yritti kokoajan ryöstää ja lähteä painelemaan täysiä.

Seuraavana päivänä Gika oli jo rauhoittunut, mutta edelleenkään en sitä osannut mihinkään ratsastaa, ehkä kolmannella tai neljännellä ratsastuskerralla hevonen ja ratsastus alkoi tuntumaan normaalilta. Ollaan Gikan kanssa menty nyt aika paljon sänkkärillä, kun on vielä voinut mennä, sillä kohta alkaa olla kaikki pellot kynnetty ja sänkkärikausi siten ohitse. Talveksi pitäisi taas keksiä uutta tekemistä, ettei nyt koko talvea kentällä jouduta menemään. Olisi tosi kiva, jos tulisi lunta vähän reippaammin, kun esimerkiksi viime vuonna.

Viime viikolla en käynyt kertaakaan ratsastamassa Pumpulia, sillä tiistaina mulla oli vielä aikkarilla matikkaa ja perjantaina Pumpulilla olikin eläinlääkäri. Tämän viikon tiistaina suunnittelin ratsastamaan menemistä, mutta kulutin aikani kuitenkin keskiviikkona olleeseen matikan kokeeseen lukien. Koe meni ihan hyvin, mutta osa tehtävistä oli tosi vaikeita ja tiedän ainakin yhden oman pienen huolimattomuus virheen kokeesta. Tänään olen sitten taas pitkästä aikaa menossa katsomaan osaanko enää ratsastaa Pumpulilla ollenkaan.

Mukavaa viikonloppua! ♥