Kavioliiton vuosipäivä

Halusin suomenhevosruunan, ei vaaleanpunaista turpaa, ei sukkajalkaa, ei mustaa harjaa ja häntää, eikä jättikokoista. Mikä Gika sitten on? No, ainakin kaikkea muuta kuin tuota.

Tasan kaksi vuotta sitten tuo kaikkea muuta kuin piti asteli traikusta ja sain taluttaa sen laitumelle. Alkuun kaikki hevoset oli omissa aitauksissa: Ella vasemmalla, Papsu keskellä ja Gika oikealla. Ensiksi siis Papsu sai tutustua Gikaan. Kun siirrettiin Gika Ellan kanssa samaan aitaukseen, Papsu alkoi vihaamaan Gikaa, vaikka ne oli jo hoitanutkin aidan ylitse. Papsu varmaan luuli, että Gika oli joku muu hevonen tai oli sitten mustasukkainen Ellasta tai Ellalle.

Aiemmin, kun oltiin käyty Gikaa katsomassa ja olin ratsastanut sillä, taisin sanoa kotiin lähtiessä jo autossa äitille, että tää me otetaan. Ja onneksi otettiinkin, koska Gika on maailman paras hevonen♥, eikä toista tommoista varmaan ikinä tule.

Innostuin ratsastuksesta kunnolla vasta Gikan tultua, sillä mulla ei aiemmin ollut semmoista hevosta, joka olisi mua opettanut ja jolla olisin edes pystynyt ratsastamaan. Gika on tässä kahden vuoden aikana opettanut mua ihan hirveästi, sillä en pysty häpeämättä katsomaan kuvia ja videoita, mitä on otettu ensimmäisistä ratsastuskerroista. En edes tiedä ratsastaisinko mä nyt vai olisiko mulla sitten joku toinen hevonen, jos en olisi saanut Gikaa.

Muistan, kun en saanut Gikaa laukkaamaan ja itkin kuinka p**ka ratsastaja mä olin ja sitten suutuin Gikalle kun ei nostanu laukkaa ja roiskasin ohjat kaulalle niin sieltähän se laukka sitten tuli. Oltiin vielä meijän toisella kentällä ja Gika lähti ihan täysiä laukkaamaan meijän mökille päin. Sain kuitenkin sen pysäytettyä ja tultiin sitten käyntiä takaisin kentälle ja itkin ja muistaakseni sanoin, että nousihan se laukka sitte sieltä.

Tuolla kertaa en pudonnut enkä oo ku kai kerran tai kaksi kertaa Gikalta pudonnut. Kerran putosin, kun mun serkku oli vielä katsomassa, niin Gika vaan lähti laukkaamaan ympyrällä ihan täysiä enkä saanut sitä pysäytettyä. Putosin onneksi lanka aitaa päin ja oli senteistä kiinni etten olisi mennyt kylki edellä tolppaan. Mua ei onneksi sattunut mitenkään, ainoastaan ilmat tuli pihalle ja perus hevosenomistaja enemmän huolissaan hevosesta kuin itsestä. Kentällä oli portti auki niin tietysti Gika oli karannut ja laukannut suoraan talliin. Hain sen sieltä ja ei muuta ku uusiks selkään vaan.

Varsinkin alkuun Gika ei antanu mulle kiinni laitumella, ja oli mukavaa, kun puoli tuntia olit juossut hevosen perässä ja saanut sen vihdoin kiinni, moittinut hevosta ja sitten naapuri tulee kehumaan sitä niin ihanaksi ja kauniiksi. Tänä kesänä on meinannut pari kertaa lähteä kanssa painelemaan karkuun, mutta oon ollut sen verran lähellä, että oon pystynyt sitä rapsuttelemaan niin on antanut kiinni.

Välillä mietitään, onko Gika viisas vai tyhmä, eikä vieläkään olla saatu vastausta eikä varmaan koskaan tulla saamaan.

Voin hyvin hakea Gikan ja Ellan yhtaikaa tarhasta tai laitumelta, jättää Gikan tallin ovelle seisomaan ja viedä Ellan karsinaan ja hakea sitten Gikan sisään. Sinä aikana Gika ei ole lähtenyt mihinkään esimerkiksi syömään eikä välttämättä ole liikkunut milliäkään.

Mulla ei myöskään koskaa ole ollut Gika kiinni missään, kun oon sitä harjannut tai laittanut kuntoon. Mulla on aina karsinan ovi auki, kun haen satulaa tai jotain muuta mitä nyt milloinkin satun tarviimaan.

Kuten jo kerran sanoin, on pakko vielä toistaa, että Gika on maailman paras hevonen ja nää kaksi vuotta on ollut kyllä parhautta ♥ 4.8.2014→ Gika ♥