maanantai 22. elokuuta 2016

Viikon ratsastelut - putosin hevosen selästä


Maanantai

Menin Gikalla maastossa. Alkuun kävelin reilusti ja aloin sitten ravailemaan. Käynnissä ja ravissa kaikki sujui hyvin ja nostin oikean laukan. Olin laukannut vähän matkaa kunnes piti kääntyä oikealle. Gika jotenkin liukastui ja molemmat etujalat alkoivat ns. kyntämään ja liu'umme vähän matkaa siten. Lopulta Gika pysähtyi ja putosin maahan. Mun oikeapuoli oli ihan kurassa ja mua sattui vähän ranteeseen. 

Menin kuitenkin uudestaan selkää ja Gika tuntui siltä ettei ollut ihan tajunnut äskeistä tapahtumaa. Se piti päätään ihan ylhäällä, puhisi eikä meinannut kävellä vaan tepotti paikallaan ja halusi ravata. Ei tarvinnut kuitenkaan kauan mennä tämmöisellä tepotus tyylillä, kun Gika siirtyi ihan tavalliseen käyntiin. Koitin vielä mennä ravia ja laukkaakin eikä tuntunut mitään ongelmaa olevan. 

Pari päivää mulla tuntui vähän olkapäässä kipua, mutta nyt jo mennyt ohitse, eikö Gikallakaan mitä.n vaivoja näytä eikö tunnu olevan. 

Tiistai

Olin ratsastamassa Pumpulilla monen päivän vapaan jälkeen, sillä torstaina kiropraktikolla käydessä Pumpuli sai myös rokotteen. 

Kiropraktikko hoito oli selvästi auttanut, sillä Pumpuli tuntui ihan erilaiselta kuin ennen. Takapään liike oli parantunut ja varsinkin laukka tuntui tosi oudolta alkuun. Menin tosi rennosti ja kevyesti, kävelin ja taivuttelin Pumpulia mahdollisimman paljon. Ravissa kevensin ja pyrin saamaan Pumpulia vaan liikkumaan kunnolla eteenpäin, myös laukassa menin kevyessä istunnassa ja annoin mennä vähän pidemmillä ohjeilla kuin tavallisesti. 


Keskiviikko

Pääsin sen verran myöhään koulusta, että kerkesin ainoastaan pesemään Gikan suitset, jotka olivat maanantain kyntämisen jäljiltä ihan kurassa.


Torstai

Varusteiden pesu jatkui, tällä kertaa oli vuorossa Gikan satula. Tänä päivänä kerkesin myös ratsastamaan ja meninkin Gikalla ilman satulaa maastossa. 

Perjantai

Aloitin verryttelemään Pumpulia taas kevyesti, sillä kiropraktikko sanoi, että pitäisi mahdollisimman paljon alkuun kävellä ja mennä pitkin ohjin. Käynnissä ja ravissa Pumpuli meni jo alkuun ihan kivasti, mutta sitten ku yritin nostaa laukkaa, prinsessa alkoi kiukuttelemaan eikä millään tahtonut laukata. Kun lopulta sain nostettua laukan, laukkaaminen olikin kivaa myös Pumpulin mielestä. 

Pumpuli meni tosi kivasti kaikissa askellajeissa, tosin käyntiä pitäisi saada vielä vähän eteenpäin, mutta muuten oli jo tosi hyvä ratsastaa! Innolla odotan sitä päivää, kun Pumpuli liikkuisi tuolla tavoin kouluradalla..


Lauantai

Viikon ainoa hevoseton/talliton päivä.

Sunnuntai

Ratsastin Gikalla pitkästä aikaa kentällä. Meni mielestäni hyvin, varsinkin lopussa, kun alkoi liikkumaan paremmin eteenpäin. Oli myös kivaa vaihtelua, kun pitkästä aikaa mentiin pohkeenväistöä ja yritettiin myös etuosa käännöstä, joka pari kertaa onnistuikin, mutta monesti lähti tekemään takaosa käännöstä.     

perjantai 12. elokuuta 2016

Epäonnistuneet kisat 7.8.


Heinäkuun kisatauon jälkeen starttasimme sunnuntaina Pumpulin kanssa Riihimäellä. Nämä kisat on ollut huonoimmat tähän mennessä, sillä en saanut edes hyväksyttyä tulosta. Prosentteja tuli siis 48,333%.

Pumpuli liikkui verkassa tosi nätisti, mitä nyt alkuun vähän kiukutteli vastaan, mutta muuten kuitenkin liikkui eteenpäin. Kun päästiin radalle hevosen vauhti hiipui, aivan kuin radalla oleva hiekka olisi ollut juoksuhiekkaa tai Pumpulin jalkoihin oli tullut satojen kilojen painot.
Oikeaa laukka ei hevonen suostunut esittämään ollenkaan, eikä vasentakaan tainut tulla kun viisi askelta. Ravissa meni ehkä kaksi askelta paremmin, mutta muuten hölkkäili vaan kentällä ja hyvä, kun käynti osuudella edes käveli.

Tuomari oli kyllä kiva ja kannustava ja oli kirjoittanut loppu kommenttiin, että ollaan hieno ratsukko, mutta hevonen oli tänään tottelematon.

Kun päästiin pois radalta niin johan rupesi laukkaa ja ravia löytymään eikä ollut mitään ongelmaa. Eli ei voi olla mitenkään mahdollista, että Pumpuli olisi esimerkiksi rasittunut liikaa verkassa tai mitään. Sillä on joku kouluratasyndrooma, kun ei halua siellä liikkua mihinkään.


Olin tietysti itse pettynyt ja vihanen hevoselle ja sanoinkin etten enää koskaan ratsasta tällä saati sitten kilpaile, noh kyllähän mä tiistaina jo Pumpulin selässä olin ja menikin tosi hyvin ja varmasti minut vielä kisakentiltäkin löytää.

Olisi kiva päästä käsiks Pumpulin aivoihin tai antaa sille puhekyky, että se vois kertoa, miksei se liiku radalla eteenpäin. Muuten Pumpuli on tosi kiva hevonen ja tykkään, että se on niin erilainen, kun mitä Gika ja Papsu on.

(c) Pinja Leino

Eilen Pumpuli oli kiropraktikolla ja oltiin äitin kanssa katsomassa, mitä siinä tapahtuu. Pumpulilla oli kyllä hoidettavaa ja toivon nyt, että toi hoito auttaisi sitten tähän liikkumattomuuteen. Meen seuraavan kerran ratsastamaan sillä tiistaina, niin saa nähdä sitten miten silloin liikkuu.

lauantai 6. elokuuta 2016

Postaushaaste: Puolesta vai vastaan?

Jalustin.netissä on pyörineet nämä postaushaasteet jo jonkin aikaa, mutta itse en ole koskaan niihin osallistunut. Tällä kertaa kuitenkin haaste vaikutti sen verran kivalta, että päätin sen toteuttaa!

Hevosen tulisi liikuttaa päivittäin. Kyllä. Mun mielestä hevosen pitäisi saada joka päivä jonkin laista liikuntaan, mutta ei kuitenkaan joka päivä rankkoja treenejä. Ite pidän kyllä hevosella muutamia vapaa päiviä viikossa, koska ne sopii hevoselle ja mulle, mutta sekin riippuu paljon hevosesta. Puolesta.

Lämppärit sopivat vain ravureiksi. Oon sitä mieltä, että joo. Ne on jalostettu juoksemista varten niin miksi ne tekisi jotain muuta. Oon kyllä nähnyt jotain ihan hienosti ratsuna meneviä lämppäreitä, mutta onko kukaan miettinyt puoliveristä ravurina? ;) Puolesta.

Kirjoja lukemalla ei opi ratsastamaan. Haha, juuri puhuttiinkin tästä asiasta äitin kanssa ja oltiin sitä mieltä, että ei. Kyllähän siinä oppii ratsastuksen teoriassa, mutta käytännössä se on tietysti ihan eri asia. Ratsastamaan oppii vain ratsastamalla. Puolesta.


Satulavyö tulisi kiristää hitaasti asteittain.
Joo, Gika ei ainakaan tykkää yhtään, jos vahingossa vedän liian paljon nopeasti. Kenelläkään ei pitäisi olla niin kiire, etteikö kerkeisi pikkuhiljaa kiristelemään vyötä. Puolesta.

Hevosten tulisi saada tarhata ja laiduntaa laumoissa.
Riippuu hevosesta. Jos hevonen on vaaraksi muille hevosille,  haluaa suojella sitä mahdollisilta potkuilta yms. tai on ruuna, joka luulee olevansa ori (Papsu) niin silloin ei laumaan. Hevonen on kuitenkin laumaeläin ja sillä pitäisi olla kaveri ja tapauksissa, joissa hevosta ei voi pitää toisten kanssa samassa aitauksessa, se olisi kuitenkin lähellä kavereitaan, kuten meillä Papsu on ihan aidan toisella puolen. Puolesta ja vastaan.

Selkään tulisi aina nousta hevosen vasemmalta puolelta.
Mun mielestä ei oo mitään väliä kummalta puolelta nousee, vaikka oikeaoppisestihan se on vasemmalta, mistä itsekin nousen selkään, mutta en nää siinä mitään ongelmaa, että nousisi oikealta puolelta. Vastaan.

Hevosta hoidettaessa tai varustettaessa hevosen tulisi olla aina kiinni. En voi edes vastata tähän puolesta kun pidän Gikaa aina irti :D eli vastaan.

Vain kisatulosten perusteella voi sanoa, minkä tasoinen ratsastaja on.
Ei voi. Ratsastaja voi jännittää kisoissa tai hevonen ei liiku, miten se liikkuu esim. treeneissä. Ehkä siinä tapauksessa voi sanoa, jos kilpailee koulua vaativissa luokissa ja esteitä 140cm+, että on hyvä ratsastamaan, mutta muuten ehdottomasti vastaan.

Mitä rikkaampi on sitä pidemmälle ratsastuksessa on mahdollista päästä.
Valitettavasti totta. Jos haluaa hyvän hevosen, jolla riittää liikettä/kapasiteettia, se maksaa. Ja, koska yksi hevonen ei yleensä riitä, toiseenkin menee rahaa. Valmennukset, varusteet, tallipaikka, eläinlääkäri yms. Tarvii paljon rahaa. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Puolesta.

Se, miten korkeita esteitä hyppäät, ei kerro siitä, miten hyvä ratsastaja olet.
Ei todellakaan. En pidä itseäni mitenkään huonona ratsastajana, vaikken ole hypännyt kun muutaman kerran pieniä esteitä(, jos niitä esteiksi voi edes kutsua). Puolesta.


Ennen oman hevosen ostoa ratsastajalla tulisi olla kokemusta joko vuokra- tai ylläpitohevosesta.
No, ei välttämättä, riippuu ihmisestä. Jos käy aktiivisesti ratsastustunneilla ja hoitamassa, vaikka naapurin ponia ja ihmiseltä löytyy intohimoa hevosiin, niin silloin 'voisin antaa' ostaa oman hevosen. Mutta, jos oman hevosen haluaminen on vain sellaista näyttämistä muille tai sellaista "minäkin haluan, kun tollakin on" niin ehkä silloin pitäisi vielä miettiä, haluaako sen oman hevosen oikeasti. Ja mistä sitä tietää, jos hevonen jäisi vaikka vanhempien hoidettavaksi, kun ei enää jaksanutkaan tai kiinnostus loppui. Riippuu ihmisestä. Puolesta ja vastaan.

On tiputtava vähintään 100 kertaa, ennen kuin voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi. Tää sanonta toimii, jos ei putoa joka ratsastuskerralla viittä kertaa. Mutta eivät kaikki putoa ollenkaan, itse olen pudonnut noin 20 kertaa, eli vielä on matkaa siihen sataan.. Vastaan.

Hevosenomistajan olisi hyvä välillä päästä ratsastamaan muillakin hevosilla kuin vain omallaan.
Kyllä. Siinähän ne ratsastustaidot kehittyy, kun saa mahdollisimman montaa erilaista hevosta ratsastaa. Mulla on esim. hyvä, kun Pumpuli ei liiku mihinkään, Papsu on taas yli innokas ja Gika siitä välistä. Puolesta.

7 puolesta ja 4 vastaan. Kahdessa kohdassa oli molemmat.



torstai 4. elokuuta 2016

Kavioliiton vuosipäivä

Halusin suomenhevosruunan, ei vaaleanpunaista turpaa, ei sukkajalkaa, ei mustaa harjaa ja häntää, eikä jättikokoista. Mikä Gika sitten on? No, ainakin kaikkea muuta kuin tuota.


Tasan kaksi vuotta sitten tuo kaikkea muuta kuin piti asteli traikusta ja sain taluttaa sen laitumelle. Alkuun kaikki hevoset oli omissa aitauksissa: Ella vasemmalla, Papsu keskellä ja Gika oikealla. Ensiksi siis Papsu sai tutustua Gikaan. Kun siirrettiin Gika Ellan kanssa samaan aitaukseen, Papsu alkoi vihaamaan Gikaa, vaikka ne oli jo hoitanutkin aidan ylitse. Papsu varmaan luuli, että Gika oli joku muu hevonen tai oli sitten mustasukkainen Ellasta tai Ellalle.



Aiemmin, kun oltiin käyty Gikaa katsomassa ja olin ratsastanut sillä, taisin sanoa kotiin lähtiessä jo autossa äitille, että tää me otetaan. Ja onneksi otettiinkin, koska Gika on maailman paras hevonen, eikä toista tommoista varmaan ikinä tule.


Innostuin ratsastuksesta kunnolla vasta Gikan tultua, sillä mulla ei aiemmin ollut semmoista hevosta, joka olisi mua opettanut ja jolla olisin edes pystynyt ratsastamaan. Gika on tässä kahden vuoden aikana opettanut mua ihan hirveästi, sillä en pysty häpeämättä katsomaan kuvia ja videoita, mitä on otettu ensimmäisistä ratsastuskerroista. En edes tiedä ratsastaisinko mä nyt vai olisiko mulla sitten joku toinen hevonen, jos en olisi saanut Gikaa.


Muistan, kun en saanut Gikaa laukkaamaan ja itkin kuinka p**ka ratsastaja mä olin ja sitten suutuin Gikalle kun ei nostanu laukkaa ja roiskasin ohjat kaulalle niin sieltähän se laukka sitten tuli. Oltiin vielä meijän toisella kentällä ja Gika lähti ihan täysiä laukkaamaan meijän mökille päin. Sain kuitenkin sen pysäytettyä ja tultiin sitten käyntiä takaisin kentälle ja itkin ja muistaakseni sanoin, että nousihan se laukka sitte sieltä.


Tuolla kertaa en pudonnut enkä oo ku kai kerran tai kaksi kertaa Gikalta pudonnut. Kerran putosin, kun mun serkku oli vielä katsomassa, niin Gika vaan lähti laukkaamaan ympyrällä ihan täysiä enkä saanut sitä pysäytettyä. Putosin onneksi lanka aitaa päin ja oli senteistä kiinni etten olisi mennyt kylki edellä tolppaan. Mua ei onneksi sattunut mitenkään, ainoastaan ilmat tuli pihalle ja perus hevosenomistaja enemmän huolissaan hevosesta kuin itsestä. Kentällä oli portti auki niin tietysti Gika oli karannut ja laukannut suoraan talliin. Hain sen sieltä ja ei muuta ku uusiks selkään vaan.


Varsinkin alkuun Gika ei antanu mulle kiinni laitumella, ja oli mukavaa, kun puoli tuntia olit juossut hevosen perässä ja saanut sen vihdoin kiinni, moittinut hevosta ja sitten naapuri tulee kehumaan sitä niin ihanaksi ja kauniiksi. Tänä kesänä on meinannut pari kertaa lähteä kanssa painelemaan karkuun, mutta oon ollut sen verran lähellä, että oon pystynyt sitä rapsuttelemaan niin on antanut kiinni.

Välillä mietitään, onko Gika viisas vai tyhmä, eikä vieläkään olla saatu vastausta eikä varmaan koskaan tulla saamaan.

Voin hyvin hakea Gikan ja Ellan yhtaikaa tarhasta tai laitumelta, jättää Gikan tallin ovelle seisomaan ja viedä Ellan karsinaan ja hakea sitten Gikan sisään. Sinä aikana Gika ei ole lähtenyt mihinkään esimerkiksi syömään eikä välttämättä ole liikkunut milliäkään.

Mulla ei myöskään koskaa ole ollut Gika kiinni missään, kun oon sitä harjannut tai laittanut kuntoon. Mulla on aina karsinan ovi auki, kun haen satulaa tai jotain muuta mitä nyt milloinkin satun tarviimaan.


Kuten jo kerran sanoin, on pakko vielä toistaa, että Gika on maailman paras hevonen ja nää kaksi vuotta on ollut kyllä parhautta 4.8.2014→ Gika