Yömaastossa

En edes muista mitä kaikkea kirjoitin mun Summer bucket listiin, mutta ainakin sieltä löytyi tämä kohta, eli yömaasto, joka on nyt suoritettu. Musta vähän tuntuu, että kesä loppuu liian aikaisin ja aika moni kohta jää suorittamatta, vaikka en edes kovin vaikeita juttuja ole itselleni keksinytkään.

Nyt kuitenkin aiheeseen. Olin siis toissapäivänä Gikan kanssa maastoilemassa myöhemmin illasta/yöstä, miten sen nyt kukin sitten laskee milloin alkaa yö. Hepat oli ihan laitumenperällä syömässä eikä reagoinut millään tavalla vaikka yritin portilta vihellellä ja huudella. Jouduin siis kävelemään ihan perälle ja Gika antoi onneksi heti kiinni. Ella lähti tietysti seuraamaan ihan portille saakka ja melkein tuli mukaankin.

Gikalla oli karsinassa kuivaa heinää ja söikin sitä samalla, kun harjasin ja laitoin kuntoon. Myös satulan laitto sujui tällä kertaa hyvin, vaikka usein Gika luimistelee eikä tykkää siitä.

Gika aluksi vähän ihmetteli ja oli pörheenä, kun ei oltu aiemmin näinkään myöhään oltu ratsastamassa. Oli ainakin hieman viileämpää ratsastaa, sillä koko päivän paistoi aurinko ja oli tositosikuuma. Gika meni tosi nätisti koko ajan, vaikka kerran taisikin säikähtää jotain.

En saanut ketään kuvaamaan ratsastustani, mutta hain sitten lopuksi kameran tallista ja otin muutamat räpsyt. Ratsastuksen jälkeen annoin Gikalle ruuan, harjasin sen, laitoin loimen hetkeksi päälle ja laitoin rasvaa ötököiden puremiin yms.. Vein Gikan pelkällä kaulanarulla laitumelle, ja kerranhan se tietysti veti pusikkoon syömään, mutta onneksi sain komennettua pään ylös ja matka jatkui. Lopuksi vielä hyvän yön toivotukset hepoille ja sitten sisälle nukkumaan.

Ratsastusta ja heinähommia

Instagramin (@teamtamminen) puolella olenkin hieman kuulumisia nopeasti päivitellyt, mutta tänne blogin puolelle en ole joko kerinnyt postata mitään tai sitten ei ole ollut vain kirjottamiseen fiilistä. Nyt kuitenkin mulle tuli pari päivää sitten hirvee hinku päästä kirjottamaan, mutta ei tullut mieleen oikeastaan mitään aihetta mistä voisin kirjoittaa enkä halua, että blogini täyttyy pelkillä "kuulumisia" -postauksilla.

Voi olla, että viime viikon heinähommat tekivät tämän aiheiden puutteen. Olin niin väsynyt toisena paalauspäivänä, että olisin varmaan halutessani nukahtanut pystyyn. Ratsastuksetkin jäivät välistä ajan puutteen ja väsymyksen vuoksi, mutta olen kuitenkin tyytyväinen, että meillä on hepoille talveksi heinää.

Sunnuntaina Gika sai liikuntaa mun serkun toimesta. Talutin ekaksi Gikaa maastolenkillä parikierrosta ja sitten menimme kentälle. Pidin Gikaa liinassa ja ratsastus sujui hyvin. Cilla ei ollut aiemmin ratsastanut Gikalla muuten kuin käynnissä, mutta nyt hän pääsi kokeilemaan myös ravia ja laukkaa. Gika meni tosi nätisti ja loppuun päästinkin Cillan ravailemaan ja ratsastamaan loppukäyntejä itsekseen uraa pitkin.

Maanantaina taas omilla hepoille oli vapaapäivä, mutta kävin ratsastamassa Pumpulin. Käytiin maastossa kävelemässä ja olin ihan yllättynyt, että Pumpuli meni sellaisen puusillan ylitse, vaikka yleensä se on vähän epäileväinen kaikkea erikoista kohtaan.

Eilen oli taas semmoinen superliikutus päivä, sillä ensiksi iltapäivällä liikutin Ellan. Päästin sen vapaaksi kentällä ja kävelin ja juoksin ympäriinsä niin Ella seurasi mua. Ella seurasi ja kuunteli mun ohjeita melkein paremmin kuin Gika, vaikken ois ikinä uskonut tuollaisen maastakäsittelyharjoitteen toimivan Ellan kanssa. Ehkä vielä joskus saan Ellan kävelemään vapaana tarhaan/laitumelle..

Superliikutuspäivään kuului myös Pumpulin liikutus ja loppu illasta vielä Gikan ratsastus. Pumpulin kanssa oli tarkoitus mennä rennosti ja tehdä vain istuntaharjoituksia, mutta hevonen itse oli suunnitellut ratsastelut vähän toisin. Pumpuli liikkui niin hyvin ja iloisesti eteenpäin, eikä se kertaakaan edes pukittanut tai ns. väittänyt vastaan. Mun ei oikeastaan tarvinnut ollenkaan käyttää pohjetta, mutta hyvähän se välillä niinkin. Toivottavasti liikkuisi tuolla tavalla, vaikka seuraavissa kisoissa!;) 

Storytime // 10 vuotta ja yksi päivää

10.7.2006 pitkä odotus päättyi ja traikusta esiin asteli mun uusi poni, Ella. Olimme aiemmin käyneet katsomassa Ellaa. Ella oli ainoa poni, joka seisoi laitumen perällä, eikä tullut portille kuten hänen kaikki muut laidunkaverit tulivat. Nykyään Ella juttelee ohikulkijoille ja on ensimmäisenä portilla odottaen, jos vaikka saisi leipää tai jotain muuta herkkua.

Muistan hyvin ensimmäisen ratsastuskerran, kun menin tosi rohkeasti Ellan selkään ja muistan, kun äiti sanoi jotenkin, että älä nyt ole noin uhkarohkea, kun et tunne ponia vielä ollenkaan.  Kun ratsastus alkoi vähän sujumaan ja pääsin menemään ilman taluttajaa, Ella rupesi testailemaan mua (ja tekee tätä kyllä vieläkin monille ratsastajille). Meidän kentällä on yksi nurkka, jossa Ella tosi usein lähti(/lähtee) laukkaamaan täysiä kohti porttia ja monta kertaahan sieltä alas tultiin. Ellan mielestä se kuitenkin oli varmaan vaan hauskaa, sillä se aina pysähtyi ja odotti, että nousen takaisin selkään.

Ella on aina ollut semmoinen, ettei millään haluaisi nostaa laukkaa, vaan alkaa ravaamaan ainoastaan kovempaa. Kerran sitten yritettiin todenteolla saada Ella laukkaamaan ja äiti juoksikin sitten mun vierellä. Ella kuitenkin lähti kiihdyttämään vain ravia ja lopulta löi ns. liinat lukkoon ja minä lensin kaulan ylitse voltilla suoraan kuralätäkköön. Ei onneksi sattunut, mutta silloin tilanne ei kyllä oikein naurattanutkaan, mutta nyt jälkeenpäin saa itselle vähän nauraakin.

Joskus ensimmäisinä vuosina en vielä osannut tehdä kunnollista vetosolmua ja laitoinkin sitten Ellan omalla solmuvirityksellä kiinni karsinaan. Olin harjannut sitä hetken ja lähdin sitten nyppimään sille voikukan lehtiä yms. ja hetken päästä huomasinkin, että poni seisoo mun vierellä ja ajattelee varmaan, että mitä sä mulle niitä siinä nypit, että kyllä mä itsekin osaan näitä tästä syödä.

Alkuun Ella näykki tosi paljon ja vihasi, jos sen ympärillä/lähellä oli liian paljon lapsia. Kerran olin antamassa Ellalle omenanpaloja ja kun palat loppuivat menin tyhmänä näyttämään, ettei kädessä ole enään mitään ja silloinhan se tietysti puraisi mua sormesta. Onneksi tästä tavasta ollaan päästy pois ja nykyään Ellaa ei haittaa lapsetkaan ollenkaan.

Ella ei vieläkään tykkää, jos sitä koskee korvien väliin tai etuharjaan, sillä luulen, että sitä on varsana vedetty harjasta. Ella ei myöskään tykkää vesipesusta ja yrittää välttää sen mahdollisimman hyvin, käytävällä kiinni ollessa pesu sujuu kuitenkin hyvin. Ella on myös tosi utelias ja haluaa aina haisteilla kaikkea, mitä nyt milloinkin. Jos haju ei kuitenkaan miellytä, niin Ellan täytyy irvistellä.

Ella ei oikeastaan ikinä pelkää mitään, ei traktoreita, ei varmaan edes vieressä räjähtävää pommia, mutta varsinkin tuulisella säällä Ella pelleilee ja pelkää pienintäkin ääntä (tai mörköä).

Oon tosi usein talvisin mennyt Ellalla ilman satulaa lumihankeen rämpimään ja kerran ihmettelin, että miten mun jalat alkaa ottaa maahan. Sitten Ella rupesi hyppimään siellä lumihangessa, kun mikäkin jänis ja jouduin pudottautumaan alas, jotta pääsisin viemään Ellan takaisin vähän matalampaan hankeen.

Monta kertaa Ella on päässyt myös karkuun. Kerran lumihanki treeneissä pääsi irti, mutta sillä kertaa oli sen verran viisas, että karkasi suoraan tarhaan. Välillä on itku tullu, kun oon pelännyt, että jää auton alle, kun meilläkin tie on tosi lähellä pihaa. Ella ei kuitenkaan koskaan oo karannut aitauksesta (täytyy koputtaa puuta, ettei tätä myöskään tee) eikä sille ole tarvinnut tehdä kolmatta lisä lankaa, ettei pääsisi konttaamaan alitse.

Ella on selvästi lauman johtaja ja pitää kyllä puolet isomman hevosen hyvin kurissa. Välillä on tosi hauskan näköistä seurata kun Ella vaan katsoo Gikaan päin niin Gika ymmärtää siirtyä. Ella on kuitenkin vähän mokannut tämän komentonsa kanssa, sillä Gika vähän jopa pelkääkin Ellaa, enkä oo koskaan nähnyt, että ne hoitaisi toisiaan, vaikka molemmat tykkääkin hoitaa.

Eilen tuli siis täyteen tasan kymmenen vuotta tämän ponin kanssa ♥ Kuten tekstistä varmaan huomasit, paljon on kerennyt tässä vuosien varrella tapahtumaan ja varmaan on muutakin tapahtunut, muttei nyt tällä hetkellä tullut mieleen. ♥ Ella ♥

Toivottavasti tykkäsit postauksesta ja oikein hyvää viikonalkua!

ps. En ymmärrä miksi nämä kuvat menivät vasempaan reunaan, vaikka mulla ne keskellä pitäisi olla ja oon laittanut ne samanlailla miten ennenkin.? Huomasin myös, että aikaisempienkin postausten kuvat mennyt näin. Näyttääkö teillä samaa vai onko mulla vain tämä ongelma?

Finnderby 2016

Olin äitini kanssa katsomassa sunnuntaina Ypäjällä hienoja hevosia, hyviä suorituksia ja muutama harmillinen epäonnistuminenkin mahtui päivään mukaan. Porukkaa ei ollut niin paljon katsomassa, kun aikaisempina päivinä oli ollut, mutta silti oli hyvä tunnelma, ainakin silloin kun suomalaisratsukko teki puhtaan radan. Päiväksi oli luvattu myös sadetta, joka varmasti vähensi katsojia, mutta onneksi koko päivänä ei satanut yhtään!

Expo -alue ei vastannut ihan odotuksiani, sillä olisin ajatellut, että myyjiä ja kojuja olisi ollut enemmän. Ihmettelin myös sitä, miksi suurin osa myyjistä alkoi pakkailemaan tavaroita ennen kuin viimeiset luokat eivät edes ehtineet alkaa. En ostanut tällä kertaa mitään, sillä sieltä ei kerta kaikkiaan löytynyt mitään, mitä olisin tarvinnut.