lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluisia kuvia








Ei ollut vuosi sitten jouluna lunta, eikä näytä nytkään olevan. Täällä oli marraskuun alussa todella kiva talvinen sää ja lunta tuli taivaan täydeltä. Siinäpä oli sitten hyvä syy pukea hepoille vähän joulua päälle ja ottaa kuvia kaiken varalta, jos sattuisi juuri käymään näin, että lumi katoaisi pois.

Oikein iloista ja mukavaa joulua!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Ratsastuskuulumiset


Estehyppelyistä innostuneena päätin kaivaa meidän vanhan yleissatulan esiin ja mennä Gikalla sillä, mutta ratsastaessa tuli kyllä entistä kovempi ikävä koulusatulaan. Seuraavana päivänä teinkin satulan vaihdoksen ja siinä ollaan taas pysytty.

Päästiin Gikan kanssa muutamana päivänä jopa ihan kunnolla treenaamaan, kunnes tuli pakkaset ja kenttä oli aivan jäässä ja koppurainen. Tosi monena päivänä jouduttiin menemään vaan rennosti käynnissä ja joinain päivinä ei ollut edes motivaatiota lähteä "vain istumaan" hevosen selkään. Itse tykkään ratsastaa ulkona säässä kuin säässä, mutta ainahan se maneesi olisi kiva ja useinhan sitä tulee toivottua, kun kenttä on aivan kova.

Vihdoin, kun kentät parani ja olisi pystynyt taas tekemään paremmin hommia, sairastuin mahatautiin. Jouduin olemaan viime viikolla parina päivänä jopa pois koulusta, kun mulla oli niin huono olo. Vaikken loppuviikostakaan kunnolla vielä jaksanut olla pystyssä ja liikkua, niin tottakai ratsastamaan piti päästä.

Gika oli vähän jäykkä vapaapäivien jälkeen, mutta vetreytyi kyllä ihan hyvän tuntuiseksi ratsastaessa. Lauantaina en uskaltanut kovan kentän vuoksi laukata, mutta ravissa menin jo pidempiäkin pätkiä. Tällä hetkellä oon tykännyt enimmäkseen tehdä Gikan kanssa kaikenlaisia väistöjä, taivutuksia ja voltteja yms.

Tässä kuvassa näkyy muuten hyvin mun nykyinen ongelma, sillä nykyään nostan mun oikean käden ylemmäs kuin vasemman.

Sunnuntaina kenttä oli jo sulanut paremmaksi, ja menin laukkaakin vähäsen molempiin suuntiin. Alkuun Gika oli tosi laiska, mutta kun tein temmon vaihtelua ravin sisällä, se reipastui kummasti ja alkoi ravata hyvin. Välillä joutui jopa pidättämään ettei hevonen olisi painellut menemään ihan omiaan. Maanantaina oli vaihteeksi vähän kevyempi päivä, sillä ratsastin ainoastaan ilman satulaa ja eilen olikin sitten kokonaan vapaapäivä.

En voi uskoa, että tämäkin kuukausi on mennyt näin nopeasti, vaikka tuntuu, että juurihan se vasta alkoi. Enää kolme yötä jouluun Osa saattaakin olla jo joululomalla ja loput sitten ihan kohta, mutta mun puolesta oikein mukavaa ja rentouttavaa lomaa kaikille!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Miten Pumpulin kanssa menee?


En ole pitkään aikaan kirjoittanut Pumpulista oikeastaan mitään, ja yksi syy siihen on se, ettei mulla oikein ole ollut motivaatiota koko hevoseen. En muista olenko aiemmin puhunut, että tykkään siitä, kun hevonen pyrkii liikkumaan itse eteenpäin tai vähintään silloin, kun mä haluan eteenpäinpyrkimystä. Pumpulin kanssa kuitenkin kaikki menee ihan päin vastaisesti. Joudun aina alkuun etsimään eteenpäinpyrkimystä jostain, ja välillä sitä ei löydy laisinkaan. Heti, kun käytän enemmän jalkaa tai otan raidan käyttöön, Pumpuli alkaa vastustelemaan kaikenlaista liikettä.

Tykkään, jos hevonen satunnaisesti pukittelee tai tekee jotain omaa epämääräistä häsläystä, sillä se pitää hereillä ja joutuu oikeasti keskittymään siihen mitä on tekemässä. Gikan kanssa mulla rupee olemaan jo "ongelma", että luotan siihen niin paljon, että voisin mennä vaikka ilman varusteita ja nukkua sen selässä ilman, että se tekisi mitään. Kuitenkin, jos epämääräinen käytös hevosella on toistuvaa, joka päiväistä, niin sitä ei jaksa kukaan, tai voi jaksaakin, mutta minä en.

Ollaan nyt muutamana päivänä katsottu ja lopulta todettu, että Pumpuli saattaa olla kipeä jostain, sillä se on nyt viimeaikoina ollut tosi jäykkä varsinkin oikeaan kierrokseen. Tosin kentätkin ovat olleet todella huonossa kunnossa, niin voisi ajatella, että se on osa syy tähän käytökseen, mutta tänään olimme maneesilla ja sama epämääräinen käytös jatkui.


Mulla ja Pumpulilla oli tosiaan estetunti/valmennus tänään maneesilla, ja se meni suhteellisen hyvin taas siihen nähden, kuinka vähän olen hypännyt ja oli ihanaa pitkästä aikaa päästä pehmeälle ja hyvälle pohjalle ratsastamaan. Olin aika yllättynyt, ettei Pumpuli pelännyt maneesissa oikeastaan mitään. Yhden kerran se pelästyi jotain yhdessä kulmassa ja oven kohta oli hieman pelottava, ja se piti kiertää vähän kauempaa.

Mua jännitti alkuun vähäsen ja mietin, että mitäköhän tästäkin taas tulee, mutta heti, kun pääsi ensimmäisen esteen yli niin jännitys hävisi. Yhdessä vaiheessa mietin, että on vaan ajan kysymys, koska lennän täältä (este)satulasta kaulalle, ja niinhän siinä lopulta kävi. Mulla oli kuitenkin ohjat kädessä niin sain pidettyä Pumpulin pään ylhäällä, niin en pudonnut vaan pääsin takasin satulaan.

Muutaman kerran Pumpuli myös hidasti esteille niin paljon, että lopulta ei vauhti enää riittänyt esteen ylittämiseen, mutta siinä oli kyllä osa syy minunkin, sillä en tarpeeksi yrittänyt päästä esteen yli vaan tavallaan luovutin ja totesin, että ei näköjään mennäkään yli. Ihmettelen kyllä vieläkin itseäni, että uskallan hypätä tai siis mennä kohdista hevonen esteelle ja pysyttele kyydissä -tyylillä.

Pumpulille tulee ensi viikon tiistaina hieroja, joka yrittää sitten katsoa löytyykö hevosesta jotain vikaa tai syytä siihen, miksi se on niin jäykkä ja haluamaton liikkumaan. Itse menen ennen hierontaa perjantaina ratsastamaan.

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulukuu


Oikein mahtavaa joulukuista aamua teille kaikille! Ensimmäinen luukku joulukalenterista avattu ja enää 23 yötä jouluun. Mulla on kaiken lisäksi tänään vielä tosi helppo päivä koulussa, sillä menen vasta 14 kouluun ja pääsen vähän ennen neljää. Siitä suunta onkin seuraavaksi kohti jäähallia, sillä menemme Millan kanssa taas pitkästä aikaa katsomaan peliä.

Tosi monissa blogeissa ja instagram -tileissä alkoi tänään joulukalenteri, ja toisaalta nyt jälkeen päin harmittaa, etten itse moista tänä vuonna järjestänyt. Koitan kuitenkin jotain erikoisempaa postausta teille väsätä ennen jouluaattoa!

En tiedä tekikö tämä lukiojakson loppu, tämän viikon lenkkeilyt vai joulun odotus, mulle ihan suunnattoman motivaation taas blogin kirjoittamiseen. Tekisi mieli koko ajan julkaista jokin uusi postaus, kunhan vain ideaa ja kuvia löytyisi. Kohta pääsen jo onneksi Gikalla ratsastamaan, niin voin ratsastus- ja heppajuttuja taas kirjoitella, ettei nyt liikaa poiketa blogini varsinaisesta aiheesta.

Ihanaa joulunodotusta

tiistai 29. marraskuuta 2016

Pikaiset kuulumiset


Musta tuntuu, että tää aika menee koko ajan vaan nopeammin ja nopeammin. Reilu viisi viikkoa sitten mulla alkoi kuulemma rankin jakso koko kolmen vuoden aikana, ja nyt se on vihdoin ohi! Maanantaina meillä oli vielä aikkarilla matikan koe, josta en vielä ole saanut arvosanaa, joten en tiedä vielä pääsinkö siitä läpi, mutta muista kursseista pääsin. Jos teitä sattuisi kiinnostamaan, niin voisin tehdä kouluun liittyen erillisen postauksen, missä käsittelisin koulujuttuja tarkemmin.

Onko muilla sillein, että välillä tuntuu, että menee perjantai iltana nukkumaan ja herää seuraavan kerran maanantai aamuna? Mulla nimittäin kävi juuri viime viikonloppuna tällä tavalla. Heräsin sekä lauantaina ja sunnuntaina noin 10 aikoihin, ja musta vaan tuntuu, että koko päivä on mennyt hukkaan, kun herään niin myöhään. Tuntuu, että koko päivä on mennyt ihan pilalle, enkä kerkeä enää tekemään mitään vaikka todellisuudessa on vielä koko päivä edessä. Haluaisin kyllä herätä viikonloppusinkin aikasin, mutta taas näin yö kukkujana, on myös mukava edes kerran viikossa valvoa pidempään..

Sunnuntaina sain kuitenkin vihdoista viimein pestyä Gikan satulan, sillä mun on pitänyt pestä se ja muitakin varusteita jo monta viikkoa, mutten ole vaan kerennyt. Täytyisi vielä tällä viikolla saada suitset ja suojat pestyä niin kehtaisi taas puskissa ratsastaa (heh, ihan kun siellä mua joku katselisi).

Nyt parina päivänä on tuntunut ihan hassulta, kun ei ole tarvinnut tehdä mitään kotitehtäviä, eikä lukea kokeisiin. Kun kerrankin olisi aikaa ratsastaa, niin tietysti hepoilla oli juuri eilen rokotukset ja hampaat raspattiin samalla, niin tule nyt muutama päivä kokonaan vapaata ja sitten loppu viikosta vain kevyttä liikuntaa.

Hassua ajatella, että enää pari yötä, niin on joulukuu. Tässä loka-marraskuussa ei ole tullut kovin montaa postausta, mutta toivottavasti ymmärrätte, että koulu menee nyt tällä hetkellä kaiken edelle, mutta toivon, että ehtisin nyt kirjoitettaa useamminkin postauksia :)


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Gikan ratsastusta


Innostuin valmennuksen jälkeen ratsastamaan Gikalla ihan kunnolla ja parina päivänä menin kentällä kunnon koulutreeniä. Tuntui, että olin mennyt ihan vähän aikaa niin ihan huomaamatta hevonen oli aivan hiessä ja kello liikkunut tunnin eteenpäin. Nyt kuitenkin ratsastukset ja blogin kirjoittaminen on jäänyt vähän väliin, sillä mulla alkoi ensimmäinen lukiojakso, joka on tuonut lisää kiirettä ja työtä elämään. Enää ei kuitenkaan jäljellä ole kuin kaksi viikkoa niin pääsen taas keskittymään muuhunkin ihan todenteolla.

Sen verran, mitä olen kerennyt ratsastaa, niin Gika on tuntunut tosi hyvältä ja se on aikalailla liikkunut sillä tavalla miten haluan. Tänäänkin se meni ihan hyvin, mutta vähän kengättömät takajalat häiritse menoa, kun tilsaa kerääntyi eikä pitoakaan oikein löytynyt. Gika saa luultavasti kuitenkin talvikengät huomenna takajalkoihinkin, niin pääsen sitten seuraavalla kerralla ihan kunnolla ratsastamaan.


Yhtenä päivänä käytiin Gikan kanssa semmoisella seikkailulla, jolloin Gika sai mennä ihan mihin halusi. Ei ehkä kaikista turvallisinta touhua, sillä annoin ihan vapaat ohjat eikä jalatkaan ollut jalustimissa ja oikeastaan istuin vaan selässä. Alkuun Gika kiersi vaan tallia ympäri, kunnes päätti lähteä metsälenkille. Metsässä kierrettiin muutama lenkki, kunnes suunta vaihtui naapurin pihaa kohti. Tässä vaiheessa jouduin kääntämään Gikan ympäri, sillä ei päästy enää etenemään mihinkään, vaikka Gika nyt varmaan olisi käynyt naapurin ovella asti, jos vain olisi saanut. Seuraavaksi lähdettiin menemään asfalttitietä pitkin, mutta hetken käveltyä olin jo niin jäässä, että päätin taas kääntää Gikan kotiin päin. Täytyy kesällä koittaa tätä uusiksi, sillä haluisin tietää, mihin saakka Gika menisi.


Useina päivinä oon mennyt rennommin ja vaan kävellyt Gikalla joko ilman satulaa tai satulan kanssa metsässä tai sitten olen ulkoistanut liikutuksen kokonaan äitille. Kuitenkaan, en tiedä mitä viime viikolla kävi, sillä Gika sai semmoiset 1,5 viikkoa vapaata ja toissa päivänä kyllä huomasi, että mitään ei oltu tehty moneen päivään. Gika meni tuttuun tapaan vapaapäivien jälkeen semmoista ravikäyntiä, mutta pikkuhiljaa sitten rauhoittui.


Kokeilin tänään ekaa kertaa Samsungin puhelimissa olevaa S Health -sovellusta ratsastuksessa ja se oli mun mielestä tosi kätevä. Ekalla kerralla kyllä vähän pelästyin, kun ko. sovellus kertoo aina kilometrin välein matkan ajan ja kulutetut kalorit. Tänään ajaksi tuli 55min ja matkaa 6,23km.

Oikein mukavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Valmennus viikonloppu



Perjantaina meillä oli Pumpulin kanssa estetunti, joka meni mielestäni yllättävän hyvin. Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, en ole hirveästi hypännyt esteitä, ja tämäkin oli vasta elämäni viides kerta. Alkuun Pumpuli liikkui käynnissä ja ravissa ihan nätisti, mutta laukannostossa täytyi taas vähän kiukutella. Kun laukka vihdoin saatiin nostettua, aika pian Pumpuli laukkasi tosi hyviä pätkiä.

Menimme ekaksi  puomeja, joita Pumpulin täytyi heti alkuun ihmetellä. Ensimmäisille ravipuomeille tultaessa Pumpuli pysähtyi ja jäi ihmettelemään, eikä halunnut mennä puomien yli edes käynnissä. Toisella kerralla puomit ei ollutkaan enää niin ihmeellisiä, ja menimmekin sitten hetken aikaa niitä ennen kun aloitimme hyppäämisen.


Ensimmäinen este oli pieni ristikko, joka tuntui tosi pieneltä, sillä Pumpuli ei edes hypännyt sitä kunnolla, vaikka edellisillä kerroilla on hypännyt melkeinpä puomienkin yli. Hyppäsin muutaman kerran ristikon, mutta sitten siitä tehtiin pystyeste, ja hyppääminen alkoi tuntua jo hyppäämiseltä.


Hyppäsin myös okserin (ja opin, mikä on okseri, sillä en ole ikinä tarvinnut mitään esteiden nimiä, joten en niitä ole osannut) ja valmentaja kysyi korottaessaan sitä, että uskaltaisinko sen hypätä. Vastasin myöntävästi, mutta pakko myöntää, että vähän kyllä jännitti. Selvisin kuitenkin esteen yli hyvin, vaikka este olikin niin korkea, noin 70cm.

Menimme loppuun vielä kaksi estettä peräkkäin, ja Pumpuli oikein innostui ja jouduin kerrankin pidättämään sitä, kun yleensä aina sitä joutuu työstämään eteenpäin. Lopuksi keventelin ravissa ja Pumpuli meni tosi hyvää ravia. Vielä, kun joskus saisi semmoista ravia menemään kouluradalla niin olisi hyvä.

Lauantaina eli eilen olimme ensimmäistä kertaa Vinnun valmennuksessa Alaspäällä. Tällä kertaa ei tullut niinkään kehuja, mutta hyviä neuvoja varsinkin omien käsien käyttöön. Lopussa alkoi jo itseä vähän naurattaa, kun mulle oli sanottu tuhat kertaa käsistä ja kyynärkulmasta ja edelleen kädet seikkailivat missä lie.

Pumpuli näytti kaikki mahdolliset temppunsa pukittamisesta maneesin seinään potkaisuun, mutta päällimmäisesti jäi hyvä fiilis valmennuksesta. Tykkäsin, että mun omaan ratsastukseen kiinnitettiin paljon huomiota, ja kerrottiin virheitä.

Silmät kiinni ratsastusta

Menimme alkuun käynnissä ja teimme pysähdyksiä, mutta mun ja Pumpulin osalta pysähdykset jäivät vähemmälle, kun jouduin käynnissäkin keskittymään käsiini. Siirryimme kevyeen raviin ja menimme pääosin uraa pitkin ja teimme aina päädyssä ympyrän. Laukkasimme molempiin suuntiin, mutta oikeata laukkaa Pumpuli ei oikein suostunut esittämään. Lopussa menimme hieman pohkeenväistöä, mutta se ei oikein onnistunut, sillä Pumpuli ei ollut tarpeeksi rento eikä kuuntelevainen.


Oli mielenkiintoista kuulla taas vaihteeksi erilaisen valmentajan näkemystä mun ratsastukseen ja Pumpuliin. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että oikeasti oppi jotain uutta ja ehkä vielä joskus opin pitämään niitä käsiä oikein.

Hyvää syyslomaviikkoa kaikille, joilla se nyt on!

perjantai 7. lokakuuta 2016

Viimeaikojen kuulumisia


Syyskuun lopulla oli pisin ratsastustaukoni taas todella pitkään aikaan. En ratsastanut Gikalla puoleen toista viikkoon, ja Pumpulilla kävin ratsastamassa vain yhden kerran siinä välissä. En ole muutenkaan koko alku syksyyn käynyt ratsastamassa Pumpulilla kuin kerran viikkoon, sillä koulu on vienyt sen verran paljon aikaa. Nyt onneksi jakso vaihtuu ja pystyn käymään Pumpulilla taas normaaliin tahtiin kaksi kertaa viikossa.

Kaksi viikkoa sitten valmennuksessa Pumpulin kanssa hyppäsin ensimmäistä kertaa elämässäni estesatulalla, sillä aiemmin olen kokeillut hyppäämistä vain koulusatulalla. Aikaisemmin olin ratsastanut estesatulalla kaksi kertaa, mutta edelleen se tuntui tämmöisen kouluratsastuspainotteisen ratsastajan mielestä aivan järkyttävältä, kun en ole tottunut sellaisella menemään. Ensimmäinen este jännitti hieman, sillä olin aivan varma, että putoan satulasta johonkin, kun ei ollut takakaarta ja polvitukia ns. turvaamassa mua.

Hyppelyt sujuivat ihan ok hyvin, ja viimeiset esteet oli tosi paljon paremmat kuin ensimmäiset. Viimeisimmillä esteillä tuntui jo itselläkin semmoinen pienehkö onnistumisen tunne, sillä Pumpuli hyppäsi jo ihan kunnolla, kun tulimme viimeisimmät esteet laukassa.

Tarkoitus oli vielä valmennuksen jälkeen mennä Gikalla ratsastamaan, mutta mun ääni oli mennyt oikeastaan kokonaan ja tulinkin sitten loppujen lopuksi kipeäksi ja oikeastaan vasta nyt alan olemaan suht. terve. Gikalle tosiaan kertyi ratsastuksesta vapaa päiviä ihan toden teolla, mutta parina päivänä kävin sitä irtojuoksuttamassa ja kävelyttämässä.

Kun vihdoin pääsin Gikalla ratsastamaan, satula tuntui aivan omituiselta, hevonen tuntui omituiselta, kaikki tuntui omituiselta.  En kerta kaikkiaan osannut vaan enää ratsastaa. Gika oli selkään päästyäni ihan villi, ja meinasi lähteä omanpään mukaisesti juoksemaan jonnekin. Menin alkuun kävelemään metsälenkille, jossa Gika aika hyvin rauhoittui ja lopetti touhottamisensa. Ajattelin mennä vielä kevyesti sänkkärille, mutta G:llä ei ollut tietoakaan kevyesti menemisestä, vaan yritti kokoajan ryöstää ja lähteä painelemaan täysiä.

Seuraavana päivänä Gika oli jo rauhoittunut, mutta edelleenkään en sitä osannut mihinkään ratsastaa, ehkä kolmannella tai neljännellä ratsastuskerralla hevonen ja ratsastus alkoi tuntumaan normaalilta. Ollaan Gikan kanssa menty nyt aika paljon sänkkärillä, kun on vielä voinut mennä, sillä kohta alkaa olla kaikki pellot kynnetty ja sänkkärikausi siten ohitse. Talveksi pitäisi taas keksiä uutta tekemistä, ettei nyt koko talvea kentällä jouduta menemään. Olisi tosi kiva, jos tulisi lunta vähän reippaammin, kun esimerkiksi viime vuonna.


Viime viikolla en käynyt kertaakaan ratsastamassa Pumpulia, sillä tiistaina mulla oli vielä aikkarilla matikkaa ja perjantaina Pumpulilla olikin eläinlääkäri. Tämän viikon tiistaina suunnittelin ratsastamaan menemistä, mutta kulutin aikani kuitenkin keskiviikkona olleeseen matikan kokeeseen lukien. Koe meni ihan hyvin, mutta osa tehtävistä oli tosi vaikeita ja tiedän ainakin yhden oman pienen huolimattomuus virheen kokeesta. Tänään olen sitten taas pitkästä aikaa menossa katsomaan osaanko enää ratsastaa Pumpulilla ollenkaan.

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 27. syyskuuta 2016

10+1 asiaa, jotka vain hevosihmiset tietävät

1. Kun putoat hevosen selästä tai kaadut hevosen kanssa
Tarkistat ensimmäiseksi hevosen kunnon, sitten omasi ja sitten mietit mitä juuri äsken tapahtui.

2. Olet säästänyt rahaa esim. uuteen puhelimeen
..mutta muistat, että sun hevonen tarvitsee just nyt uuden loimen. Ja kummankohan mahdat ostaa?

3. Juuri pesty hevonen + tarhassa piehtaroiminen
Tässä vaiheessa tulee usein mietittyä pitäisikö itkeä vai nauraa. Sama pätee myös siinä, kun ajattelet aamulla, ettei heppa mitään loimea tarvitse..

4. Ajattelet tilaavasi hevostarvikeliikkeestä pari halpaa juttua
..ja loppusaldo on yli 200€.

5. Kun pyydät jotain ei-hevosihmistä tai huonoa kuvaajaa kuvamaan ratsastustasi
..ja satojen kuvien jälkeen tajuat, että sun olisi pitänyt kloonata itsesi sekä kuvaajaksi että ratsastajaksi. Ja tottakai neuvot itse ratsailta miten ja millaisia kuvia otetaan ↑  (kyllä niistä kuvista kuitenkin, muutamat hyvät kuvat löytyy)

6. Olet tallilla ja löydät sun tavaroita väärästä paikasta
Kukahan on voinut koskea sun tavaroihin? Et välttämättä kysy keneltäkään, sillä jossain sisälläsi, joku kysyy olisitko itse voinut vahingossa jättää ne väärään paikkaan.

7. Kun hevonen ei toimi niin kun sä haluat
Se räjähtämispiste, kun vihaat hevostasi enemmän kuin mitään muuta ja saatat sanoa, ettet koskaan, ikinä ratsasta sillä ja löydät seuraavana päivänä itsesi kyseisen hevosen selästä.

8. Sulla on huono päivä
Mietit tallille menemistä, ja päätät lopulta lähteä. Kotiin tullessa elämä taas hymyilee eikä ole huonosta päivästä tietoakaan.

9. Joku kysyy sulta, voisiko se ratsastaa sun hevosella
Ei voi, ja selitykset tietenkin tätä luokkaa: "Tällä on ollut kyllä nyt niin rankkoja päiviä ja lähetään ens viikolla leirille ja sitte on eläinlääkäri.."

10. Karvanlähtöaika
Se karvan määrä mikä irtoaa hevosesta. Varsinkin shettiksestä.

11. "Ratsastus on vain istumista ja ruualla leikkimistä"
Siitä lähtien, kun aloitit ratsastuksen olet valmistautunut vastaamaan tähän väitteeseen paremmin kuin ylioppilaskirjoituksiin.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ratsastusta paalien seassa


Aikaisemmin puhuin isommalla pellolla ratsastamisesta, ja nyt vihdoin pääsin sinne menemään. Aluksi aattelin, että paalit häiritsisivät ratsastusta, mutta päinvastoin, tilaa oli tosi paljon ja paalien ympärille oli kiva tehdä esim. voltteja.  Oon mennyt tällä pellolla nyt pari kertaa, mutta kuvat on ensimmäiseltä kerralta.


Gika ihmetteli alkuun olkipaaleja ja ensimmäisen paalin kiersikin kaukaa, mutta toista paalia uskalsi jo mennä vähän lähempää katsomaan. Gikan pää oli taas kolmessa metrissä ja sieraimet puolet isommat kun normaalisti. Järkyttyneenä täytyi vielä tietenkin pitää ihmeellistä puhinaa ja näyttää siltä, että pakenee hetkenä minä hyvänsä laukassa takavasemmalle. Jatkoin kävelemistä seuraavalle paalille ja siinä ei ollut sitten enää mitään ihmeteltävää ja hevonen vaikutti siltä, kun oli ikänsä ollut paalien seassa.


Menin käyntiä alkuun aika paljon ja tein voltteja paalien ympärille. Kun siirryin raviin, Gika oli sitä mieltä, että pitäisi päästä menemään ihan täysiä, mutta en sen heti alkuun antanut mennä. Kiertelin paaleja kevyessä ravissa ja sitten harjoitusravissa.


Nostin laukan ja menin aluksi hidasta ja rentoa laukkaa. Gika oli ihan hyvän tuntuinen ratsastaa, enkä siltä sitten hirveästi vaatinut mitään. Menin kuitenkin käynnissä ja ravissa pohkeenväistöä ja voltteja. Tein myös muutamat takaosakäännökset ja yritin myös etuosakäännöstä, mutta ei Gika oikein ymmärtänyt (taaskaan) mun pointtia niin jätin sitten niiden tekemisen väliin. 

Toisella ratsastuskerralla menin vähän rankemmin ja menin samantapaisesti kuin kentälläkin. Pellolta löytyi vielä semmoinen hyvä kohta missä ei ollut ollenkaan paaleja, niin mahduin siinä tekemään hyvin kaikkea. Yritin saada Gikaa venyttämään askelta ja käyttämään sen takajalkoja paremmin. Yhdellä "pitkällä sivulla" tuli kevyessä ravissa ehkä kolme tosi hyvää askelta ja hevonen tuntui tosi oudolta, hyvällä tavalla kuitenkin.

Laukkasin vielä pellon päästä päähän molempia laukkoja ja hevonen sai päästellä semmoista vauhtia, mitä halusi mennä. Loppuun vielä kevyttä ravia ja paljon käyntiä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Viikonlopun ratsastukset


Perjantaina pääsin koulusta sen verran aikasemmin, että olin jo 12 aikoihin kotona. Keitin itselleni puuroa ja syötyäni lähdin melkein suoraan ratsastamaan Gikalla. Menin kentällä pitkästä aikaa, monen päivän sänkkärillä menon jälkeen. Gika oli vähän laiska, eikä mulla ollut edes raippaa mukana, enkä sitä sitten viitsinyt enään tallistakaan hakea, loppuun kuitenkin sain sen liikkumaan pohkeellakin eteenpäin, mutta olisi vielä siitä saanut olla vähän reippaampi.

Alkukäyntien jälkeen otin ohjat käteen ja tein voltteja ja serpentiiniä, jotta sain Gikan taipumaan ja keskittymään olennaiseen. Siirryin kevyeen raviin ja jatkoin vielä hetken volttien tekemistä. Harjoitusravissa ja laukassa menin keskiympyrällä ja koko uraa pitkin. Menin muutamat lävistäjät laukassa ja parilla kertaa tein myös laukanvaihtoja, mutta ne ei oikein onnistunut hyvin. Loppuun menin metsään ottamaan parit rennot laukkapätkät ja sitten kevensin ravissa ja kävelin loppuun tosi paljon.

Gika oli sen verran hiessä, että pesin sen ja laitoin loimen päälle. Vein Gikan laitumelle, ja kun päästin sen narusta irti nii hän vinkasi ja lähti laukkaamaan täysillä Ellan ja Papsun luokse.

Illalla lähdimme sitten Pumpulin luokse ja mulla oli tunti siellä. Tunnilla mun kanssa oli Anni ja sen ihana suokki Teemu, johon Pumpulikin taisi rakastua, kun ei sillä alkuun ollut mitään muuta tekemistä, kun silmät pyöreänä tuijottaa komeeta suokkia.

Pumpuli oli ihan hirveen pölyinen, ja teki mieli melkein pestä se, mutta ei se nyt kuitenkaan kotitallilla nii tarkkaa ole. Harjasin sen kuitenkin niin monella harjalla moneen kertaan, että suurin osa pölystä lähti ja loppuun vielä pyyhin pyyhkeellä.

Talutin Pumpulia alkuun neljä kierrosta kenttää ympäri ja juuri pesemäni saappaat eivät kyllä enää kovin puhtailta näyttänyt, sillä kenttä oli sen verran kuiva, että kaikki hiekka tarttui niihin. Nousin selkään ja annoin Pumpulin kävellä pitkin ohjin ympäri kenttää. Aloitin ravaamisen vasta, kun tunti alkoi.


Menimme kevyessä ravissa uraa pitkin, siten, että aina pitkän sivun keskellä piti saada hevonen liikkumaan muutaman askeleen nopeammin ravia ja lyhyen sivun keskellä tehtiin voltti. Tätä mentiin muutaman kerran ja sitten siirryimme käyntiin ja teimme nelikaarisen kiemurauran, jolloin suunta vaihtui. Siirryimme harjoitusraviin ja menimme pääty-ympyrällä ja aloimme nostamaan oikeata laukkaa. Tässä vaiheessa Pumpuli vähän kiukutteli, mutta lopulta alkoi laukkaamaan nätisti, mutta olisi saanut vielä mennä reippaammin.

Taas nelikaarinen kiemuraura, mutta tällä kertaa harjoitusravissa. Aloimme tekemään toisella pitkällä sivulla serpentiiniä ja lyhyen sivun keskellä nostimme vasemman laukan. Pumpuli meni serpentiiniä oikein nätisti, vaikka vähän oikealle kääntäessä oli jäykempi. Vasemmasta laukasta Pumpuli innostui ihan kunnolla ja alkoi jo tottumaan siihen kohtaan mistä laukka piti nostaa, eikä mun tarvinnut enää oikein tehdä mitään, kun se oli jo laukan nostanut.

Lopputunnista menimme vielä ympyrällä ravissa ja laukassa. Lopussa Pumpulia alkoi taas kiukuttamaan, mutta meni lopulta kuitenkin ihan kivasti. Loppuverryttelyt saimme tehdä omatoimisesti, ainoana ehtona se, että taivutettaisiin hevosia ja tehtäisiin erilaisia kiemuroita ja voltteja. Ihan lopuksi vielä käyntiä vapain ohjin ja sitten vielä vähän taluttelinkin Pumpulia.

Talliin päästyä kylmäsin Pumpulin jalat ja pesin sen muutenkin kokonaan, kun oli sen verran pölynen ja hikinen. Vohveliloimi päälle ja karsinaan.


Lauantaina heräsin hirveän aikasin, ja olin ratsastanut Gikan jo 10 aikoihin. Kävelin vaan ilman satulaa metsässä, sillä en olisi kerennyt ratsastamaan sitä kunnolla, sillä lähdin iltapäivällä katsomaan HPK:n tämän kauden ensimmäistä peliä.

Tänään ehdotin äitille, että menisin Papsulla ja äiti sitten Gikalla ja tämä sitten pienen empimisen jälkeen sopi oikein hyvin. Kun pääsin Papsun selkään ensimmäinen reaktio oli aikalailla tämmöinen "mä en kestä, miten tää on näin pieni, ei härre guud".

Mentiin kentällä ja Papsu oli alkuun tosi laiska eikä kuunnellu mua ollenkaan, hain sitten raipan ja rupesi vähän vauhtiakin löytymään. Papsu meni ravissa joitakin pätkiä tosi kivasti ja päätin sitten nostella laukkaakin. Oon aina sanonut, että Papsulla on niin helppo nostaa laukkaa, mutta tänään ei meinannut kyllä millään nousta ja alkuun vähän jännitinkin, sillä Papsu saattaa pukittaa tai sännätä johonkin. Tänään se ei kuitenkaan pelleillyt ollenkaan ja meni tosi hienosti.

Lopussa kuitenkin vaihdettiin hevoset takaisin omiin ja Gika tuntui ihan hassulta ratsastaa Papsun jälkeen. Menin Gikalla vielä vähän ravia ja laukkaa ja sitten kävelin loppuun. Olimme lähdössä kentältä pois talliin, mulla oli ohjat kokonaan pois käsistä ja jalustimetkaan ei ollut jalassa, niin Gika päätti itse lähteä vielä lisä kävelylle metsään ja päätettiin sitten käydä lenkki heittämässä. Gika olisi halunnut mennä vielä toisenkin kierroksen, mutten antanut sen sitten mennä. Kun olimme takaisin kentän kohdalla, se meinasi mennä vielä uudestaan sinnekin, mutta lopulta kuitenkin päästiin tallin ovelle.

Harjasin Gikan ja laitoin sille loimen päälle yöksi ja annoin sille palkkioksi muutaman omenan palasen, sillä se sai vielä sitten iltaruuaksi heinien lisäksi omenoita, kun ei vielä olla annettu kauraa ja täysrehuja.

Mitä mieltä olette tämmöisistä pidemmistä postauksista? Onko kivempi, että on enemmän tekstiä kuin kuvia vai toiste päin?

torstai 15. syyskuuta 2016

Gikan kanssa sänkkärillä



Sänkkärikausi alkoi meidän osalta jo elokuun lopussa, mutta nyt vasta muutama päivä sitten sain veljeni kuvaamaan ratsastustani.

Gika on tykännyt tosi paljon mennä sänkkärillä, sillä oon monena kertana mennyt tosi rennosti ja antanut sen ravailla ja laukkailla oman mielen mukaisesti. Ekalla kerralla Gika oli tosi innoissaan ja vähän villi. Olihan se tietysti erilaista, kun ei taas vuoteen ollut päässyt niin isolla alueella menemään.


Gika menee niin hienosti tässä toisin kuin kuski..

Gikassa huomaa heti sen kyllästymisen usein juuri kentällä menemiseen, ja jos monena päivänä putkeen on mennyt kentällä (joka meidän kohdalla on kuitenkin harvinaista), sen kiinnostus ja innostus tekemiseen alkaa loppumaan. Nyt kuitenkin joka kerralla sänkkärillä hevonen on tuntunut olevan tosi iloinen ja innostunut menemään.



Muutaman kerran olen mennyt kunnon koulutreeniäkin pellolla, juuri tuon kenttäkyllästymisen ja muutenkin isomman tilan vuoksi. Eilen menin pellolla aika reippaasti, sillä nyt on ollut taas vähän kevyempiä päiviä. Alkuun taivuttelin Gikaa ja menin pohkeenväistöä ja tein myös laukanvaihtosarjoja, joita Gika on tehnyt omatoimisestikin aiemmin sänkkärillä ja nytkin niistä tuntui tykkäävän.


Meillä on tällä hetkellä käytössä pienempi pelto, mutta kohta pääsee isommallekin pellolle päästelemään, ja jos vaikka sitten pyytäisi jonkun kuvailemaan millaista menoa siellä nähdään.

Kivaa loppuviikkoa kaikille!