keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Kisakausi lähestyy loppuaan

Näin parin kuukauden jälkeen voin ilmoittaa, että bloggaaminen on jäänyt hieman taka-alalle, mutta kilpailuissa on käyty senkin edestä. Olen viimeisen kuukauden aikana pessyt varusteet kunnolla kolme kertaa, pakannut ja purkanut tavaroita ja painanut mieleen ratoja.


Heinäkuussa treenasimme vain kotona elokuussa tulevia kisoja varten. Treenit ei kuitenkaan sujuneet ihan suunnitelmien mukaan, eikä hevosesta saatu irti sitä, mitä olisi toivottu. Ensimmäisiin elokuun kisoihin lähdettiin siis rennoin mielin "kokeilemaan" ja katsomaan, mitä sattuisi tulemaan. Alaspään ratsastuskeskuksen kisat sujuivat kuitenkin super hyvin ja suuni loksahti auki, kun äitini toi paperin käteen...69,318% !! Sijoituimme viidensiksi heC:2, lähtijöitä luokassa oli 20. 


Seuraavana viikonloppuna lähdimme hieman kauemmaksi, Mäntsälään, kisaamaan. Starttasimme C:n lisäksi ensimmäisen B:n, mutta se jäi vähän vaisuksi hevosen ollessa hieman tahmea ja haluton liikkumaan. HeC e.b.special prosentit 60,476% ja heB k.n.special prosentit 54,200%. Mäntsälän kisoihin olin hyvin pettynyt, sillä en saanut ratsastettua hevosta tasaiseksi ja pohkeelle. 

Viime sunnuntaina kilpailimme Suontaan kartanolla heC:1. Kilpailua ennen satsattiin hyvään mieleen ja ajatukseen, että hevonen olisi mahdollisimman rento ja liikkuisi eteenpäin. Verkassa Antti tuntui tosi hyvältä ja olin jopa yllättynyt, miten se liikkui niin kivasti. Radalla se jäi kuitenkin hieman pohkeen taakse, mutta olen tyytyväinen meidän tasaiseen suoritukseemme prosentein 62,500%.


Nyt seuraa itseltä hieman kisataukoa, sillä seuraavat ja tämän kauden viimeiset kilpailut ovat vasta kuun viimeisenä päivänä. Sitä ennen on kuitenkin muutamat harjoituskilpailut sekä koulussa että esteissä. Katsotaan saanko itseni yllytettyä ilmoittautumaan myös esteiden pariin. 

Kilpailut ei muuten ole tältä erää tässä, sillä ensi viikonloppuna suuntaamme auton nokan kohti Ypäjää. Kiva päästä taas katsomaan ja ottamaan oppia kokeneemmilta ja osaavammilta ratsukoilta!

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Koulukilpailut Riihimäellä



Toukokuun puolella kisasimme myös toiset kilpailut Antin kanssa Riihimäellä. Antti oli paremman tuntuinen kuin Suontaan kisoissa, mutta olisi taas saanut liikkua reippaammin. Tuomari kommentoi suorituksessamme olleen hyviä pätkiä ja suorituksen paranevan loppua kohden. 

Rata(helppo C e.b.special)  oli jälleen tosi tasainen, eikä mitään ihmeempiä rikkoja tullut. Pisteet jakaantuivat 5.0-6.0 paikkeille. Olin luokassa ensimmäinen ei-sijoittunut prosenteilla 56,905%. Anttia pitäisi saada hieman energisemmäksi ja eteenpäin pyrkivämmäksi niin pisteet nousisivat varmasti.


Vaikkei radat ole ihan täydellisesti sujuneet, tykkään supersuper paljon Antin käyttäytymisestä kisapaikoilla. Se vaan on niin rauhallinen eikä välitä muiden tekemisestä. Riihimäellä pystyy suihkuttelemaa hevosta, ja kasteltiinkin hieman Anttia hikisemmistä paikoista. Poni ei välittänyt mitään letkusta vaikka olikin ihan uusi paikka ja uusi juttu.


Kotitreeniin lisätään paljon laukannostoja, askeleen pidennystä sekä keskihalkaisijan ratsastamista. Toivon, että tässä kauden mittaan päästään Antin kanssa ylittämään jälleen se 60% raja C-luokissa sekä siirtymään sitten syksymmällä myös kilpailemaan B:tä. 

tiistai 29. toukokuuta 2018

Antin ja mun ekat ulkokisat 20.5.




Suuntasimme pienen kisatauon jälkeen Suontaan ratsastajien järjestämiin koulukisoihin Suontaan kartanolle. Lähdimme kisaan rennolla ja hyvällä mielellä ilman odotuksia, sillä ei aikaisemmin olla kilpailtu ulkona enkä voinut tietää, miten hevonen kouluaitoihin reagoisi. Antti käyttäytyi kilpailupaikalla tapansa mukaisesti hyvin asiallisesti. 


Verryttelyssä hevonen tuntui jo hieman tahmealta eikä eteenpäin pyrkimystä oikeastaan ollut ollenkaan. Radalla tulikin kommenttia juuri eteenpäin pyrkimyksen puuttumisesta ja siitä, että ravi olisi saanut olla aktiivisempi. Rata (helppo C:1) oli kuitenkin kokonaisuudessaan tosi tasainen, sillä pisteet jakaantuivat 5,0-6,5. Prosentteja radalta tuli 57,250% ja sijoitukseni oli 5/6. 



Parhaat kohdat mielestäni meidän radalla olivat vasemman laukan nosto ja sen jälkeen muutama askel sekä voltin alku, josta sain kommenttia, että taipui alkuun kauniisti. Kotona työskentely on ollut jo hyvää, ja hevonen on väläytellyt silloin tällöin todella upeita pätkiä. Kunhan saataisiin vaan niitä upeita pätkiä pidemmäksi ja siirrettyä kilparadalle...

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Kevät saapui

Muutamana päivänä olen saanut nauttia ihananasta ja lämmittävästä kevätauringosta. Blehat, kevättakit sekä lenkkarit on kaivettu esiin samalla kun paksut toppatakit ja karvavuorella varustetut kengät laitettu varastoon odottamaan seuraavia pakkasia. Aikaisemmin tänään ulos katsoessa ei kuitenkaan tiennyt onko huhti- vai lokakuu, sillä niin kovin synkältä ja sateiselta näytti.


Vaikka kevät ei oman huoneen ikkunasta niin näykkään, ei tarvitse kävellä kun parikymmentä metriä ulos, ja huomata eloon heränneet leskenlehdet sekä pienesti kasvava nurmikko. Nurmikon kasvun huomaa parhaiten siitä, että hevosta taluttaessa hevosen turpa on tonkimassa maasta tätä vähäistä vihreää ihanuutta. 

Hevosilla karvanlähtöaika on tällä hetkellä parhaimmillaan, ja välillä ei ole tiennyt onko tarhassamme seisova karvapallo-Papsu ollut russ-poni vai oikeasti suomenhevonen. Hevosen omistajat saavat huokaista helpotuksesta toukokuun puolessa välissä, kun talvikarva on vaihtunut siistiin kesäkarvaan, mutta mitenkäs on shetlanninponien omistajien laita? Ellan karvanlähtö kestää kesäkuun loppuun asti. Sitten saamme kaksi viikkoa ihastella kiiltävää ja siistiä kesäkarvaa, kunnes talvikarvan kasvatus alkaa...

Ilma on ollut sen verran lämmin, että hepat ovat saaneet olla ilman loimea ulkona. Antin lempipuuhaa onkin ollut loimetta piehtaroiminen kuraisessa tarhassa. Voi sitä ilon määrää, kun joka päivä saa olla veden kanssa hevosta putsaamassa.

Kenttä on ollut ihan super hyvässä kunnossa, vaikka keskeltä se on vielä hieman märkä. Uralla sekä toisella pääty-ympyrällä on kuitenkin voinut työskennellä hyvin. Sen verran hiekka lentää, että suojia ja satulavyötä saa pestä päivittäin. Kevät on saanut hevosissa aikaan myös pientä villitystä, ja ratsastaessa takapää on noussut muutaman kerran ihan kiitettävästi. Yksi päivä tuli pidettyä meidän toisella kentällä Antin kanssa kevätjuhlaliike -show. Harmi, kun katsojia oli tasan nolla.


Niin kuin auton renkaiden vaihtokin myös kengitys on ollut hyvin ajankohtaista. Papsu on saanut jo kaikkiin jalkoihin kesäkengät, ja Anttikin saa tässä ihan muutaman päivän sisään. 

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Kisakauden avaus Alaspäällä

Huh, nyt se on tehty. Kisakausi avattu, ja Antin ja minun ensimmäiset kilpailut ovat ohi. Ilmoittauduin viimeisenä ilmoittautumispäivänä extempore -tyylisesti kilpailuun ilman minkäänlaisia paineita tai odotuksia. 


Starttasimme viikko sitten Alaspään ratsastuskeskuksella helppo C e.b. specialin. Suoritukseeni en ollut itse kovin tyytyväinen, sillä tein aika paljon virheitä. Sain kuitenkin parhaimmat prosentit, mitä olen koskaan saanut, 62,381%, ensimmäisen ruusukkeen ja ensimmäisen voiton (1/8). Tiivistän kilpailun siis sanoihin sijoitus oli erittäin hyvä, ratsastus huono. Oli radassa hyviäkin pätkiä, kuten harjoitusravissa ollut keskiympyrä, josta sain 8,0 pistettä. Pisteet vaihtelivat radalla 3,5-8,0. 

Hevonen pitäisi verryttelyssä saada ratsastettua aktiivisemmaksi ja pohkeelle. En tiedä oliko itsellä kuitenkin hieman jännitystä, joka sitten vaikutti ratsastukseen. Luokan voittoon ei kuitenkaan voi olla muuta kuin tyytyväinen, joten hymyssä suin täällä loppujen lopuksi ollaan oltu!


Olen tyytyväinen myös hevoseen, sillä se käyttäytyi taas niin hienosti vieraassa paikassa! Hieman maneesissa olleita peilejä se ihmetteli (ihan kun ei olisi koskaan ennen nähnyt itseään peilistä...), ja ulkona ollessa se pelästyi katolta pudonnutta lunta. Muuten kuitenkin käyttäytyi asiallisesti. Koppiin ei meinannut millään mennä, vaikka yleensä ei tarvitse kauaa odotella. Täytyy ilmeisesti tehdä koppiharjoittelu, jos jatkossakin rupeaa junnailemaan.



Seuraavat kilpailut olisi tiedossa kahden viikon päästä, mutta silloin täytyisi startata jo helppo B. Laukan nosto ja laukka treeniä on luvassa ainakin erittäin paljon, jos tuonne B:hen aion osallistua. Katsotaan, miten ratsastukset tässä sujuvat ja päätetään myöhemmin osallistutaanko vai ei. 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Helsinki Horse Fair 2018

Helsinki Horse Fair on taas tämän vuoden osalta paketissa. Itse kävin messuilla pyörähtämässä viime lauantaina. Messujen hevospuoli oli taas pienentynyt entisestään, mutta muita eläimiä oli tullut lisää. Kyselin lauantaina Instagramin puolella sopisiko Ellalle kaveriksi alpakka. Moni oli ajatuksen puolesta. Olisihan se hauskan näköistä, kun heppojen seassa olisi alpakka tai vaikka kaksi.

Olen muutaman vuoden peräkkäin käynyt kyseisillä messuilla, ja aina vuosi vuoden jälkeen huomannut messujen menevän huonompaan suuntaan. Horse Fair on pienentynyt kolmanneksella siitä, mitä se joskus oli. Ymmärrän, etteivät yritykset lähde messuille, sillä porukkaa ei niin hirveästi ole tulossa. Instagramin puolella on ollut kymmeniä kyselyitä, siitä kuinka moni on tulossa messuille, ja keskimäärin vain 20% vastaajista on tulossa. Horse Fair jää Hevoset -messujen jalkoihin, mutta onneksi Helsingin messuilla on muutakin nähtävää. Itsestä tuntuu ettei Horse Fair ole enää semmoinen must go –juttu, enkä jatkossa välttämättä ole messuille menossa, ellen saa lippua jostain.
Kuva viime vuoden messuilta. 
Liiketaloutta opiskeltuani olen alkanut huomaamaan myös epäkohtia näytteilleasettajissa / myyjistä. En ole itsekään mikään hyvä, saati täydellinen myyjä. Tiedostan kuitenkin sen, että messuilla ollessani en voi esimerkiksi syödä puhuessani tai jättää 8-vuotiasta lastani yksin ständille istumaan. Kuinka paljon yritys saa uusia asiakkaita, jos ständillä ei näy ketään tuntiin? Tai joku lapsi istuu pöydän takana sanomatta mitään? Go expon puolella oli yksi esittelijä, joka puhui robottimaisella äänellä myyntipuheensa, jonka luultavasti oli puhunut aikaisemmin sadalle ihmiselle, ja varmasti minun jälkeeni puhui sadalle ihmiselle. Innostuinko kyseisestä tuotteesta? Valitettavasti en.  

Pienen kritiikin jälkeen on hyvä jakaa messujen hyviä puolia. Messuilla on ollut aina loistava tunnelma. On hieno huomata, kuinka yleisö on mukana jokaisessa suorituksessa ja palkitsee suoritukset raikuvan aplodein! Messukävijät olivat tänäkin vuonna ystävällisiä ja pystyivät esimerkiksi istumaan toisilleen täysin tuntemattomien ihmisten viereen syömään täysissä ravintoloissa. 
Messujen ohjelma oli tänä vuonna erittäin kattava, joten siitä suuri plussa tapahtuman järjestäjille. Jokaiselle löytyi varmasti jotain mielenkiintoista katsottavaa, varsinkin jos tapahtuman jokaisena päivänä kävi paikan päällä. Lauantaina ehdottomasti mielenkiintoisempia ohjelmia olivat Marco Björsin kouluratsastuksen portaat, alpakoiden estehyppelyt sekä estekilpailut. Kävimme myös Go expon puolella katsomassa pyöräkrossia(?) sekä trial näytöstä.

Muutamia juttuja testasin itsekin. Kävin koittamassa tarkkuus lyöntejä sulkapallossa, mutta sanotaanko näin, ettei sulkapalloilija ura (ainakaan vielä) auennut. Pelasin myös yhden pöytälätkämatsin. Siitäkään ei uraa auennut, vaikka teinkin kaksi maalia; toisen vierasmaaliin ja toisen omaan. Haluaisin vielä jollain messuilla käydä koettamassa pysyä rodeohärkä simulaattorin kyydissä, sillä haluaisin tietää onko sen kyydissä helppoa pysyä.

Vaikka Horse Fairin puolella ei ollut kovin montaa hevostarvikeliikettä, löysin tarvitsemani. Lähdin etsimään Antille valkoisia kumilenksuja, jotta saadaan sitten myöhemmin harja laitettua edustuskuntoon. Valkoiset kun kuitenkin sopivat liinaharjaan paremmin kuin ruskeat. Toisena ostoksena oli uusin Riders Magazine. Sain myös pari näytettä Hippolyt –rehuista, jotka ovat suunnattu juuri herkkävatsaisille ja kaviokuume herkille hevosille. Täytyy testata, miten Antti tykkää kyseisistä rehuista. Emme kuitenkaan ole rehumerkkiämme vaihtamassa, sillä olemme kokeneet Racingin rehut hyväksi.

Horse Fairista on selvitty, ja odotus siirretty jo seuraaviin messuihin. Oletko tulossa Hevoset -messuille Tampereelle? 

torstai 1. maaliskuuta 2018

Maaliskuun ensimmäinen pakkaspäivä

Ihanaa maaliskuuta kaikille! Alan olla yli puolessa välissä lomaani, tai no loma ja loma. - Mun pitäisi lähteä kotoo pois, jos haluaisin lomailla kunnolla. Päivät ovat menneet tallissa, autokoulun etäteoria tunneilla ja hiihtoladulla. Saatiin vihdoin lähellä olevalle pellolle latu sunnuntaina, ja sen verran innostuin, että noin 18km on tullut jo hiihdettyä.

Vaikka välillä tekisi mieli nukkua pitkään ja ottaa vain rennosti ja olla tekemättä mitään, niin on myös kiva välillä touhuta aamusta iltaan. Tänään oli juuri semmoinen päivä, ja sain olla tyytyväinen itseeni, sillä sain niin paljon aikaiseksi.


Heräsin joskus kahdeksan jälkeen, mutta sain itseni ylös vasta yhdeksän jälkeen, kun olin saanut somet käytyä läpi. Soittelin aamulla muutamiin työpaikkoihin työssäoppimispaikasta, mutta ei ainakaan vielä tällä kertaa tärpännyt. Huomisaamulla soittelu jatkuu...Toivotaan, että saisin jonkun paikan - ja pian. 

Kyllästyttyäni soittelemiseen,  siivosin huoneeni. En ymmärrä, miten aina päästän sen niin sotkuiseksi, vaikka tiedän kuinka kivalta se siistinä näyttää ja tuntuu! Saatuani oman huoneen siistiksi, lähdin siivoamaan Antin karsinaa. Oli kiva siivota vain yksi karsina, sillä olen oikeastaan koko loman siivonnut kolmea karsinaa.


Pääsin tänään myös ratsastamaan pitkästä aikaa kunnolla Antilla. Poni oli ihan hyväntuntuinen, kunhan vain alkukankeudesta päästiin. Sain myös vihdoin houkuteltua kuvaajan mukaan, joten myöhemmin tulossa ratsastuskuvia postauksessa, jossa kerron lisää ratsastuksista Antin kanssa. Lyhykäisyydessään; yhteistyö ja kehitys on noususuuntaista, mutta välillä tulee pieniä notkahduksia, jotka tuntuvat itsestä aina siltä, että pudotaan maan tasalle, vaikka oikeasti ollaan tultu vain pieni matka alaspäin. 

Illan suussa päätin lähteä vielä hiihtämään pienen viiden kilometrin lenkin. Muuten oli ihan lämmin, vaikka pakkasta oli lähtiessäni noin 15 astetta, mutta pakkanen otti naamaan kovasti. Kasvoni ovat olleet aina yliherkät paleltumaan, ja vaikka kuinka joka talvi yritän muistaa teipata poskipäät niin aina ne ovat paljaaltaan ja jäässä. Hiihtolenkin jälkeen lähdin vielä liikuttamaan Papsua ja Ellaa. 


Papsun kanssa kävin ilman satulaa ratsastamassa kentällä. Vanha patu jaksoi vielä yllättää minut "pelästyessään" pakkasen pauketta. Olin kuitenkin (kuten aina Papsun kanssa) varautunut siihen, että hevonen ottaa ritolat, eikä tilanne ollut kovin kummoinen. Ellan kanssa tein pienen kävelylenkin maasta käsin.

Jos olin jo hiihtolenkin jälkeen lievästi paleltunut pakkasukko, olin Papsun ja Ellan liikutuksen jälkeen sama, mutta ilman lievästi -sanaa. Onneksi kuitenkin sauna ja kuuma kaakao on keksitty. ♥ Toivottavasti teillä on ollut yhtä aktiivinen maaliskuun aloitus, kun mulla!